Liikenneverkon rahoitus palasi maan pinnalle

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) asettama parlamentaarinen työryhmä päätyi liikenneverkon rahoituksessa takaisin lähtöpisteeseen. Työryhmä ehdottaa väylien korjausvelan hoitamiseen pysyvää 300 miljoonan euron vuosittaista lisärahoitusta nykyisen noin miljardin päälle. Pitkäjänteisyyttä infrastruktuurin ylläpitoon toisi 12-vuotinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, joka sitoisi päättäjiä hallituskausien yli.

Niin hallituksen kuin opposition edustajat vakuuttivat tyytyväisyyttään yhteisen tahtotilan löytymisestä. On kuitenkin muistettava, että esitys ei ole ensimmäinen lajissaan. Edellisen hallituksen asettama niin ikään parlamentaarinen työryhmä arvioi joulukuussa 2014, että tarvitaan noin 150 miljoonan lisärahoitus tuolloisen yhteensä 2,4 miljardin korjausvelan kasvun pysäyttämiseen. Nykyhallitus vastasi kärkihankkeellaan suurin piirtein minimitavoitteeseen. Nyt koko velka arvioidaan 2,5 miljardiksi, joten voidaan kehaista, että sen kasvu on saatu hidastumaan.

Uudessa raportissa tavoitetasoa on nostettu ja pyritään jopa teiden parantamiseen, kuten täytyykin. Skeptikko voi sanoa, että lupaaminen on helppoa, kun se sitoo vasta tulevia hallituksia, vaikka valmistelu mahdollisesti alkaisi jo lähiaikoina. Ydinkysymys kuuluu jatkossakin, mistä varat korjausvelan kuromiseen otetaan, jos joltain toiselta julkistalouden osa-alueelta ei löydetä vastaavaa summaa löysää.

Berner vastasi uusien rahoituslähteiden ongelmaan tunnetulla tavallaan reilun vuoden takaisessa liikenneverkkoselvityksessä. Tuolloin ministerin ehdotukset muun muassa tieverkon yhtiöittämisestä, autoveron poistosta ja käyttömaksuista johtivat vahvaan vastarintaan ja koko hankkeen alasajoon pikavauhtia. Liikenneverkkoselvityksen radikalismista on palattu suurelta osin maan pinnalle ja normaaliin poliittiseen päiväjärjestykseen.

Toisaalta uusi raportti jättää paljon asioita auki. Yhtiövetoisuus voisi tulla kyseeseen ylimääräisissä miljardihankkeissa, kuten Tallinnan-tunnelissa, jonka kaltaisia on vaikeaa mahduttaa valtionbudjetin tiukkoihin raameihin. Lähtökohta on oikea, sillä näyttävät mutta hyötysuhteeltaan kyseenalaiset hankkeet kannattaa toteuttaa yksityisellä rahalla ja käyttäjä maksaa -periaatetta kunnioittaen.

Pitkän aikavälin suunnitelmakaan ei poista politiikkaa liikennepolitiikasta. Hallitusten vastuulle jäisi korjausohjelman käytännön toteutus. Vaikka parlamentaarinen valmistelu sitoisi ministereitä, ei myöskään alueiden kilpailu tärkeiksi kokemiensa väylien korjauksista häviä mihinkään.

Ylihallituskautinen linjaus sitoo moraalisesti mutta ei automaattisesti. Valtion budjetissa uusia menoeriä voi ilmaantua muuallakin kuin liikenteessä.

300 miljoonan lupauksen pitämiseksi poliitikoilla voi olla suuri houkutus kerätä ylimääräiset varat helpoimman kautta eli tavalla tai toisella autoilijoilta, joko suoralla verotuksella tai veroluonteisilla maksuilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki lääkitykselle

Johtajapulmasta tulee pitkään imagotappiota

Energiamarkkinoilla on taas nähtävissä vaaran merkkejä

Suomen monitieteisin yliopisto

Malttia pöyristymisiin

Rasismia eivoi voittaa valehtelulla

Kuopion täytyy tarkastella menojakin kriittisesti

Pääministerit ja Itämeri

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Postin kannattavuusei parane lakkoilulla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.