Liikkukaa yhdessä

Kuopiossa on tehty uraa uurtavaa liikuntalääketieteellistä tutkimustyötä yli 30 vuoden ajan. Yliopiston puolella tutkimus on ollut vähäisempää, mutta Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos on kunnostautunut sitäkin paremmin.

Yksikkö on riippumaton, säätiöpohjainen tutkimuslaitos, joka kouluttaa myös liikuntalääketieteeseen erikoistuvia lääkäreitä. Kuopion kaupunki rahoittaa osittain laitosta, joka usean vuoden ajan on ollut taloudellisesti ahtaalla.

Tutkimuksen pääpaino on ollut kroonisten sairauksien ehkäisy painottuen liikunnan eri muotoihin. Laitos ja Kuopio saivat viime kesänä tavattoman paljon myönteistä julkisuutta, kun prinssi Daniel vieraili Puijo-symposiumissa kesäkuun lopulla. Vierailu oli todellinen mediatapahtuma, ja se liikutti suurta yleisöä ainakin muutaman askeleen normaalia enemmän.

Kuopion liikuntalääketiede huomioitiin myös vastikään, kun Yhdysvalloista tuli tieto, että laitoksen johtajalle professori Rainer Rauramaalle on myönnetty arvostettu kansainvälinen tunnustuspalkinto American College of Sports Medicine Citation Award. On syytä korostaa, ettei näitä palkintoja joka pojalle tai tytölle myönnetä. Rauramaa on kolmas suomalainen palkinnon saaja yli 50 vuoden historiassa.

Kuopion laitos on liikuttanut aikojen kuluessa tuhansia kuopiolaisia ja lähiseudun asukkaita. Uuden tiedon tuottamisen ohella laitoksen toiminta tukee suoraan savolaisten terveyttä. Toiminnan kustannusvaikuttavuutta ei ole koskaan arvioitu, mutta olen varma siitä, että laitos on omalla toiminnallaan ansainnut asemansa niin kaupungissa kuin tiedeyhteisössämme. Liikunta eri muodoissaan lisää terveyttä ja hyvinvointia, ja tähän tähtää myös kuntoliikunta.

Jyväskylää on pitkään pidetty liikuntatieteen pyhättönä Suomessa. Tämä sai alkunsa, kun liikunnan opettajakoulutus siirrettiin Helsingistä Jyväskylään.

Vähitellen liikuntatieteellinen tutkimus vankentui ja monipuolistui Jyväskylässä. Yliopiston ohella myös esimerkiksi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihu sijaitsee Jyväskylässä. Sen rooli on ollut edistää suomalaista kilpa- ja huippu-urheilua.

Kihun toiminta kytkeytyy maamme huippu-urheilun nykytilaan, ja tässä kysymyksessä olemmekin totisen paikan edessä. Kestävyysjuoksijat ovat maastamme lähes kadonneet, eikä toinen suomalaisten kestosuosikki, murtomaahiihtokaan huipputasolla, jaksa hyvin.

Kihu yksistään ei pysty suuntaa muuttamaan, mutta sen roolia on syytä selkeyttää. Kihun kolme kärkeä on tutkimus, kehitys- ja palvelutoiminta. Miten nämä näkyvät tuloksessa, on aiheellinen kysymys? Huippu-urheilu on osa kansainvälistymistä ja siinä menestyjät ovat kansainvälisiä tähtiä.

He lisäävät myös Suomen tunnettavuutta ja ovat osa maabrändiämme. He toimivat myös esimerkkeinä nuorisollemme!

Suomalaisen liikuntatieteellinen tutkimus on arvioitu vastikään Suomen Akatemian toimesta (Sport Science in Nordic Countries, Evaluation report, Publications of the Academy of Finland 1/12).

Arviointi on osa laajempaa pohjoismaista arviointia. Eräs viesti on, ettei pohjoismainen liikuntatieteellinen tutkimus ole enää niin innovatiivista ja uraauurtavaa kuin minä sitä on pidetty aikaisemmin.

Arvio antaa myös joukon suosituksia. Niistä nousee voimakkaasti esiin verkostoituminen, sekä kansallisesti että kansainvälisesti, ja monitieteisyys, millä ymmärretään eri tieteen alojen osaamisen hyödyntämistä. Arvioitsijat esittävät myös erityisen rahoitusinstrumentin perustamista monitieteisten projektien rahoittamiseen.

Suomalaisen liikuntatieteen uhiksi nostetaan pienet tutkimusryhmät ja niiden eriytyminen. Kun yksiköt kilpailevat keskenään samoista rahoista, on tämä uhka tietenkin mahdollinen. Parantamalla yhteistyötä tästä päästäneen eroon.

Heikkoutena pidetään myös pieniä tutkimusryhmiä, jotka eivät ole riittävän kilpailukykyisiä esimerkiksi EU- tutkimusrahoituksen hankinnassa.

Mielenkiintoinen pohdinta koskee Jyväskylän yliopiston lääketieteellistä osaamista tai paremminkin sen puutetta. Liikuntatieteellinen ja erityisesti liikuntalääketieteellinen tutkimus nojaa entistä vahvemmin myös lääketieteelliseen osaamiseen.

Jyväskylän yliopisto tekeekin yhteistyötä esimerkiksi Turun yliopiston kanssa sekä väestötutkimuksissa että liikuntafysiologiassa, jossa Turun PET-keskus tarjoaa korkeatasoisen kumppanuuden. Mutta lääketieteellisessä ja ravitsemustieteellisessä osaamisessa voi myös Itä-Suomen yliopisto ja sen lääke- ja terveystieteet tarjota pitkäkestoisen kumppanuuden.

Liikuntaan liittyvä ravitsemustutkimus on maassamme lapsenkengissä. Kun yliopistot kehittävät yhteistyötään, ovat uudet avaukset mahdollisia. Lääketieteen peruskoulutusta on jo hajautettu Jyväskylään. Myös yhteisiä tutkimusprojekteja on käynnistetty.

On järkevää, että Keski-Suomen ja Jyväskylän yliopiston kanssa jatketaan vuoropuhelua ja rakennetaan molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja, joilla vahvistetaan molempia yliopistoja ja niiden vaikutusalueita. Vuoropuhelu, yhteistyö ja tarkoituksen mukainen työnjako palvelevat myös Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampusta.

Yliopistojen johtoportaat ovatkin käynnistäneet näitä kahta Väli-Suomen yliopistoa koskevan koulutus- ja tutkimusalojen lähemmän tarkastelun. Tämän päivän trendinä on avoin alueellinen yhteistyö – yhdessä olemme vahvempia muuttuvassa maailmassa.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston professori Kuopion kampukselta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.