Linnan juhlat kiertoon!

Kohta ne taas ovat; kohina yltyy, otsikot lihovat, kuvat kasvavat, oletteko valmiit!

Väärin arvattu: kyse ei ole talviolympialaisista, ei liioin eurovaaleista eikä euroviisuistakaan. Linnan juhlista, ylitsekäymättömästä mediatapahtumasta on kyse. Linnan juhlien ympärillä alkaa medialätinä viimeistään kekriltä ja jälkilätinä jatkuu jouluun saakka.

Tänä vuonna pääsemme kuitenkin vähemmällä, kiitos Linnan remontin ja presidentti Sauli Niinistön viisaan päätöksen pitää välivuosi–tai ainakin ajaa yksi vuosi matalalla profiililla Tampereella. Taputtakaamme tervejärkiselle ratkaisulle!

Linnan juhlilla on pitkä perinne. Perät ovat presidentti K.J. Ståhlbergin ajoilta 1920-luvulta. Alkuun juhlittiin nuoren tasavallan itsenäisyyttä jäyhästi ja juhlallisesti. Itsenäisyys ei ollut itsestäänselvyys pitkään aikaan. Sama tahti jatkui pitkälle sotien jälkeiseen aikaan. Sota-ajan ja sen jälkeisen selviytymiskamppailun kokenut sukupolvi ottaa yhä itsenäisyyden vakavasti, ei itsestäänselvyytenä.

Linnan juhlat nykymuodossaan eivät istu itsenäisyyspäivän perinteeseen ja henkeen. Pinnallistuva elämäntapa ja yli äyräiden paisunut julkkiskultti ovat vieraannuttaneet juhlan vieton sen alkuperäisestä tarkoituksesta. Itsenäisyyskamppailun ylevä perinne hukkuu tyhjänpäiväisyyden pintavaahdon alle.

Viimeiset veteraanit toki ovat vielä olleet linnassa mukana–kuin koristeina. Juhlakuvassa kontrasti julkisuuskisaa käyviin, puolipukeisiin juhlavieraisiin on kuitenkin turhan raju. Siitä menosta itsenäisyys on kaukana. Pikemminkin pinnalla ovat itsekkyys ja itsekeskeisyys. Ja yhä pahemmaksi on vuosi vuodelta mennyt.

Välivuosi konsertteineen, uudistuneine kutsuvierasjoukkoineen ja kevennettyine pukeutumiskoodeineen tekee hyvää Linnan juhlat -instituutiolle. Nyt saattaa itse juhlan tarkoitus ja sanomakin pilkistää esille.

Ensi vuonna Linnan juhlat taitavat palata takaisin Linnaan ja entinen meno arvatenkin jatkuu–ehkä entistä kovemmilla kierroksilla. Se on surullista. Itsenäisyys ansaitsisi arvoisensa juhlan.

Juhlaa voisi kierrättää maassa vaikkapa joka toinen vuosi. Itsenäisyyden rakentajia ja ylläpitäjiä kun on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Nykyisellään Linnan juhlien vieraslistat muistuttavat valtakunnallisen verokalenterin kärkeä: yhdeksän kymmenestä pääkaupunkiseudulta.

Tasavalta tarvitsee kompensaation kuningashovien loistolle. Ymmärretään ja hyväksytään se. Mutta eikö pukujuhlille, paljaalle pinnalle ja näyttäytymisriitille olisi otollisempi areena vaikkapa valtakunnallinen uuden vuoden vastaanotto?

Uskon, että presidentti Sauli Niinistön oloinen mies ei pistäisi pahaksi tällaistakaan remonttia valtakunnan juhlamenoihin. Mutta kun vastaan on puoli valtakuntaa, pari miljoonaa hupakkoa, minkäs teet!

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Savon Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.