Liputitko sankareille?

Suomessa on kuusi virallista liputuspäivää. Niiden lisäksi on yksitoista vakiintunutta liputuspäivää. Toukokuuta voidaan pitää liputuskuukautena. Sen aikana on neljä liputuspäivää. Vapusta se alkaa ja kaatuneitten muistopäivään se päättyy. Sitä vietettiin viime viikonloppuna.

Alun perin tuona ajankohtana oli puolustusvoimien lippujuhlapäivä. Ensimmäinen lippujuhla järjestettiin vapaussodan päättymisen muistoksi pitämällä Helsingissä valkoisen armeijan paraati. Jatkosodan aikana 1942 lippuasetusta muutettiin siten, että armeijan lippujuhlapäivä siirrettiin marsalkka Mannerheimin syntypäivälle kesäkuun alkuun.

Talvisodan aikana päätettiin, että kaatunut sotilas haudataan kotiseudulleen. Menettely oli perisuomalainen. Vastaavaa tapaa ei ollut missään muussa sotaa käyvässä maassa. Tämä toiminta synnytti osaltaan kiinteän yhteyden koti- ja sotarintamien välille.

Piispat esittivät talvisodan päättymisen jälkeen suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä sankarivainajien muistoksi 19.5.1940. Ylipäällikkö Mannerheim puolestaan käski puolustusvoimille, että tuona vuonna toukokuussa ei vietetä armeijan lippujuhlapäivää: tuo päivä olisi uskonnollinen muistopäivä. Sillä haluttiin kunnioittaa aiemmissa sodissa - vapaus- ja talvisodassa - henkensä antaneiden muistoa.

Tätä Mannerheimin käskyä noudatettiin sitten myös "siviilipuolella".

Jokaisessa Suomen kunnassa on sankarihautausmaa. Siellä on hautakivi yhtä monelle kaatuneelle sotilaalle kuin meitä kuopiolaisia on tänään.

Monet kaatuneet olivat perheellisiä. Heitä jäivät kaipaamaan kymmenettuhannet sotalesket ja sotaorvot. Tuskinpa Suomessa on sukua, joka ei olisi kokenut läheisen menetystä viime sodissa. Siten suurelle osalle suomalaisia kaatuneitten muistopäivä on vuoden tärkein liputuspäivä. Ilman sankaritekoja ei olisi itsenäisyyspäivääkään.

Tapanani on ollut Suomea matkatessani käydä paikkakunnan sankarihautausmaalla. Hautakivissä olevat nimet taistelupaikkoineen kertovat karua kieltään siitä, miten yksi taistelu yhtenä päivänä vei kymmeniä saman kunnan miehiä sankarikuolemaan.

Hautausmaan kunto taas kertoo osaltaan, miten kunta ja seurakunta arvostavat kaatuneitten maanpuolustajien muistoa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan alkamisesta. Tässä on hyvä syy kunkin kunnan ja seurakunnan katsastaa oman sankarihautausmaan kunto. Kesän aikana sen voi tarvittaessa ehostaa.

Tiedän, että monella paikkakunnalla kunnostustyötä on tehty viime vuosina. Siihen ovat osallistuneet muun muassa reserviläisjärjestöt. Museovirasto on julkaissut erinomaisen kirjan Sankarihautausmaan perinne, hoito ja kunnostus. Sillä pääsee hyvään alkuun.

Hyvin hoidetut sankarihautausmaat ovat osa maamme historiaa. Niiden koruton kauneus siirtää osaltaan veteraanien perintöä uusille suomalaisille sukupolville.

Se on myös kunnianosoitus niin sankarivainajille kuin heidän omaisilleen.

Kirjoittaja on kuopiolainen eversti evp.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Lisää lääkäreitä

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.