Lisää laatua lapsille

143 euroa on minun kukkarossani iso raha.

Se on summa, jonka jokainen vuodessa vähintään 21 029 euroa ansio- ja pääomatuloja kerryttävä 18 vuotta täyttänyt henkilö pulittaa taulukon mukaan Yle-veroa.

Vuoden 2013 alusta tv-lupamaksun korvanneen Yle-veron maksaminen on velvollisuus, käyttipä henkilö Yleisradion palveluja vai ei.

Omassa ajankäytössäni Yle kulkee mukana pääasiassa radion muodossa.

Television katsominen on sen sijaan jäänyt lapsiperheen arjen jalkoihin. Vuoden jokaiseen viikkoon mahtuu päiviä, jolloin en edes ehdi avata töllöä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että Yleisradion tv-tuotanto ei olisi viihdyttämässä perhettämme päivittäin. Leikki-ikäisten traditio on vähintään päiväkotipäivän päätteeksi seurata Pikku Kakkosen ohjelmat.

Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä kriittisemmäksi heidän tv-makunsa näyttäisi muuttuvan.

Enää ei kelpaa mikä tahansa kimittävää ääntä ja värikästä kuvaa tuottava ohjelma. Onneksi.

Menneen syksyn ja talven mielenkiintoisin havainto on ollut, että lasteni suosikeiksi ovat nousseet kaksi suomalaisten huippunäyttelijöiden tähdittämää sarjaa.

Ensin oli Närpiäiset-huumaa, joulun jälkeen Yökyöpeleitten.

Minna Kivelän ja Emilia Sinisalon esittämien Joltakulta ja Jassoo -nimisten Närpiäis-neitojen dialogi on yksinkertaisesti nerokasta viihdettä, jossa tarinaa ei tarjota leikki-ikäisille valmiiksi pureskeltuna.

Kivelä onkin kuvaillut sarjaa haastattelussa lasten sitcomiksi.

Tammikuun 2015 alusta lähtien 13 jakson verran itse Martti Suosalo tempaisi pikkukatsojat mukaansa agenttineron Narun roolissaan.

Kolme kertaa Jussi-patsaalla ja kerran kultaisella Venlalla palkitun Suosalon rinnalla rytmikkäästä ja välillä absurdistakin sanailumenosta vastasivat muun muassa Vuokko Hovatta, Seppo Halttunen, Seela Sella ja Paavo Kerosuo.

Eikä tämä ole vain yhden perheen mutua. Omassa tuttavapiirissä jokainen alle 7-vuotiaan vanhempi tunnustaa, että hokemat ”allakka pullukka munamakaroni” ja ”viivaa ei saa ylittää” ovat tulleet tutuiksi.

Se, että Suomen eturivin näyttelijät uskaltavat näinä maksukanavien kulta-aikoina vielä lähteä mukaan lasten ohjelmiin, on heiltä rohkea roolivalinta.

Suosalon kaltaisten alansa huippunimien näyttelijäntaidoilla on varmasti varaa valita, mihin produktioon kulloinkin tarttuu ja mihin ei.

Yhtä rohkea on ollut ohjelmistovalinnassaan Yle, kun on tarjonnut meille tekemisensä maksumiehille edes jotain vastinetta verorahoillemme.

Lapset ovat Ison Pajan tuotteiden suurkuluttajia. Ovat olleet sitä Pelle Hermannin ajoista lähtien.

Siksi heille tuotettavaa tarjontaa pitäisikin tarkastella suurennuslasin kanssa, vaikka sen kustannuksella, että kello 21 jälkeen tulevaa ohjelmistoa karsitaan.

Aikuinen helposti aliarvioi lasten kyvyn arvostella viihdettä. Liian usein tarjonnassa mennään siitä, mistä aita on matalin. Tarjotaan sitä, mikä on halvinta. Se on helppoa, kun pienet eivät pysty sanomaan päätöksentekijöille vastalauseita.

Sillä mitä Pikku Kakkosen ohjelmistossa on, on todellakin väliä.

Yle-veron maksajana vaadin vähemmän ulkomaalaisia uusintoja, enemmän Närpiäisten ja Yökyöpeleitten kaltaisia kotimaisia satsauksia, joissa rakas äidinkielemme taitavasti haastaa pikkukatsojan.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Välttämättömyydestä tulee hyve

Puolueen etu ennen kaikkea

Kotimaista ruokaa pääsiäisen juhlapöytään

Hammaslääkärikoulutus muistuttaa yhteistyöstä

Mikä ei muutu

Kolmannen asteen ratkaisu

Automatkoista halutaan entistä turvallisempia

Kokemus korvaa määrän Savon EU-ehdokkaissa

Vaaleissa hävinnytkin on ihminen

Nyt vihaa poistamaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.