Lobbareiden paikka ei ole neuvottelupöydissä

Suomalaisen politiikan läpinäkyvyydessä on suuri ongelma, jota ei ole kyetty kitkemään pois, vaikka se yleisesti tunnustetaankin: demokraattisen päätöksenteon ulkopuolisten edunvalvojien toiminnan rajoista ei ole lainsäädäntöä eikä edes yhteisiä sopimuksia. Suomi on yksi maailman demokraattisimmista maista, mutta tässä asiassa se kulkee valitettavan kaukana monista muista läntisistä demokratioista.

Edunvalvojien ja ammattimaisten lobbareiden mukanaolo varjostaa jälleen ikävällä tavalla Säätytalolla käytäviä hallitusneuvotteluita. Tällä kerralla lobbareita ei parveile Säätytalon käytävillä yhtä paljon kuin joissakin aikaisemmissa hallitusneuvotteluissa, mutta nyt muutamien edunvalvontajärjestöjen edustajia on kutsuttu suoraan neuvottelupöytiin puolueiden edustajiksi.

Neuvottelemassa hallitusohjelmasta on muutamia ammatti­yhdistysliikkeen työntekijöitä, jopa yksi SAK:n johtoryhmän jäsen. Heidän lisäkseen mukaan on pujahtanut kaksi henkilöä, jotka saavat elantonsa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen erikoistuneista yrityksistä. Niihin heidät on palkattu aikaisemman poliittisen toimintansa ja yhteyksiensä vuoksi.

Mitään laitonta tässä ei ole, koska olemassa ei ole lainsäädäntöä, jota ilmiöön voisi soveltaa. Demokratian ja demokratiaan oleellisesti kuuluvan läpinäkyvyyden kannalta käytäntö on kuitenkin hyvin ongelmallinen.

Ilmeisesti juuri tämä oivallettiin vihreissä, joiden hallitusneuvotteluryhmään kuulunut Elina Moisio ilmoitti vetäytyvänsä neuvotteluista. Hän on vaikuttajaviestintään erikoistuneen Miltton Networksin osakas. Moisio ei myöntänyt minkään intressi­ristiriidan olemassaoloa, mutta ehkä hän muisti puolueensa opastuksella vanhan jääviyttä koskevan nyrkkisäännön: on otettava huomioon myös se, miltä asiat näyttävät ulospäin.

Hallitusneuvotteluita vetävän Antti Rinteen (kuvassa) kommentit osoittavat, että hän ei juristikoulutuksestaan huolimatta ymmärrä ongelman ydintä. ”Nämä ihmiset nyt sattuvat olemaan jossakin töissä”, on melko absurdi toteamus. On sinisilmäistä olettaa, että ”jossakin töissä” olevat ihmiset toiseen pöytään istuessaan unohtaisivat työnantajansa edut ja muuttuisivat puhtaasti puolueen edustajiksi.

Tai sitten on niin, että Rinteen lausahdus kertookin paljon enemmän. Suomessa poliittinen päätöksenteko ja eri intressiryhmien edunvalvonta kietoutuvat rakenteellisesti niin tiukasti yhteen, että ongelmaa on vaikea havaita. Työmarkkinajärjestöt osallistuvat paljon kehutun kolmikantaisen valmistelun lisäksi usein poliittiseen päätöksentekoon tai estävät niille ikävien päätösten tekemisen. Työeläkejärjestelmän hallinnon poliittinen järjestelmä on ulkoistanut etujärjestöille.

Entinen lobbari, Turun yliopiston työelämäprofessori Anders Blom on oikeassa, kun hän patistaa sääntelemään edunvalvojien toimintaa. Jos sääntely on kunnossa, toiminnan legitimiteettiä voidaan valvoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.