Loppulasku jää aina keskituloisten huoleksi

Sosiaalidemokraatit esittelivät viime viikolla oman varjobudjettinsa kuten johtavan oppositiopuolueen kuuluu toimiakin. Tulevien eduskuntavaalien äänestäjille on tarjottava selkeitä, yksilöityjä vaihtoehtoja hallituksen linjauksille.

Viime talvesta lähtien SDP on käyttänyt eduskunnassa lähinnä ryhmänjohtajansa Eero Heinäluoman suulla varsin järeitä hallituksenvastaisia puheenvuoroja. Varjobudjetti on kuitenkin sävyltään varsin maltillinen. Rakoa hallitukseen jää rahallisesti vain puoli miljardia euroa eli sen verran kuin demarit uskovat oman talousoppinsa vähentävän valtion velanoton tarvetta ensi vuonna. Jälkipolvien osaa ei paljon helpota, jos uutta velkaa tulee ensi vuonna kolmentoista miljardin euron sijasta vain 12,5 miljardia euroa.

Varjobudjetin perusperiaate on perinteistä vasemmistolaista retoriikkaa: otetaan niiltä, joilla on ja annetaan niille, joilla ei ole. Rikkaina pidettyjen verotusta kiristetään ja vähäosaisten helpotetaan. Puheet rikkaista ja köyhistä voisi SDP jättää vähemmälle. Puolue tietää yhtä hyvin kuin muut, että viime kädessä yhteiset lystit maksaa aina laaja, kasvoton keskiluokka.

Paljon keskustelua aiheuttanutta varallisuusveroa, jonka poiston SDP:kin oli aikanaan hallituksessa ja eduskunnassa hyväksymässä, ei puolue vaadi palautettavaksi sellaisenaan, mutta tilalle keksitään jotain vastaavaa. Kansantaloutta täsmäelvytetään julkisin toimin ja luodaan näin puheenjohtaja Jutta Urpilaisen arvion mukaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Demarit lähtevät poliittisessa julistuksessaan siitä, että keskustan ja kokoomuksen johtama neljän puolueen hallitus ei ole kyennyt tekemään enää moneen kuukauteen minkäänlaisia todellisia päätöksiä. Jos hallitus on jotain yrittänyt, niin se on mennyt pieleen - esimerkkinä EU-maiden yhdessä sorvaaman Kreikan apupaketin läpivienti eduskunnassa.

Puheet puheina. Sosiaalidemokraatitkaan eivät ole voineet olla huomaamatta, miten Suomen vienti on alkanut tänä syksynä vetää taas hurjalla, parin-kolmenkymmenen prosentin kasvuvauhdilla. Turhiksi ovat osoittautuneet myös pelottelut joukkotyöttömyydellä. Jopa hallitus itsekin lie ihmeissään, miten työttömyysluvut ovat jääneet taannoisesta vientikaupan romahduksesta huolimatta alle 200 000:n.

Ruotsissa porvarihallitus sai äänestäjiltä jatkoluvan, vaikka sielläkin kansantalous notkahti maailmantalouden laman myötä samalla tapaa kuin Suomessa. Sen sijaan Ruotsin demarit kokivat syyskuun valtiopäivävaaleissa odotetun voiton sijasta historiallisen tappion: sataan vuoteen ei puolueen kannatus ole ollut niin alamaissa kuin nyt.

Suomen demarien johto on todennäköisesti tutkinut hyvin tarkkaan Ruotsin vaalitaistelua ja tullut siihen lopputulokseen, ettei kova kielenkäyttö takaa välttämättä parasta vaalitulosta - saati kun koko poliittinen hyöty arvostelusta näkyy menevän nykyisellään perussuomalaisille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Antelias budjettiehdotus muistaa maakuntiakin

Taidepetosjuttu ravistelee ortodoksikirkkoa

Anna kaekkes, vuan elä periks

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.