Louhen uppoamisesta 75 vuotta

Nämä sanat ovat Hannes Koskisen kirjoittamasta Musta Joutsen -suruhymnistä, joka on omistettu Louhi-laivan hukkumisonnettomuuden uhreille.

Turma tapahtui 15.5. 1934 Vehmersalmen Enonlahden kylässä ja vaati 33 kuolonuhria. Ainostaan Tampereella Näsijärvellä vuonna 1929 138 kuolonuhria vaatinut Kuru-laivan uppoaminen on tuhoisampi sisävesillämme sattunut onnettomuus.

Kohtalokkaana onnettomuuskeväänä talvi oli ollut poikkeuksellisen pitkä ja rospuuttoaika oli tavanomaista pitemmälle toukokuulle. Vesistöjen rikkomien alueiden kulkuyhteydet rakentuivat pääosin laivaliikenteen varaan. Laivat pääsivät liikennöimään tuona keväänä tavanomaista myöhemmin.

Kevään tulon viivästymisen seurauksena maaseudulla oli tavarapulaa niin kotitalouksissa kuin kaupoissakin. Kohtalokkaan päivän aamuna Louhi oli lähtenyt hakemaan ihmisiä kaupunkiin ostos- ym. asioille ensimmäistä kertaa myöhäissyksyn jälkeen.

Iltapäivällä Kuopiosta paluumatkalle lähtenyt höyrylaiva olikin siten lastattu poikkeuksellisen täyteen tavaraa, esimerkiksi maanviljelijöiden ja kauppiaiden tavaratilauksia kuten apulantoja ja sementtiä. Laivaliikennöinnin alkaminen oli saanut poikkeuksellisen paljon ihmisiä lähtemään samanaikaisesti kaupunkimatkalle.

Tavanomaiseen tapaan Suvasveden Enonlahdessa liikennöidessään Louhi oli siirtymässä Pulkkisen laiturista Paksulan laituriin.

Alkuillasta järvi oli tyyni, ja matkaa vain 300 metriä. Höyrylaivan oli kuitenkin noin 200 metriä ennen laituria tehtävä jyrkkä käänne, joka koitui kohtalokkaaksi: laiva kaatui.

Onnettomuus oli useampien osatekijöiden summa. Pohjalastia oli määräyksiä vähemmän, ja se oli sijoitettu niiden vastaisesti. Rantautuvat matkustajat olivat asettuneet laivan samalle reunalle. Nämä seikat sekä lastin siirtyminen aiheuttivat yhteisvaikutuksena kaarteessa kallistumisen.

Kaikki tapahtui nopeasti ja yllätyksenä. Parin minuutin kuluessa lahden pohjukassa oli täydellinen pakokauhu ja laivasta näkyvissä ainoastaan masto ja savupiippu. Kannella olleet matkustajat yrittivät pelastautua uimalla jääkylmässä vedessä.

Salongissa tai hytissä olleilla ei ollut pelastumisen mahdollisuutta. Laivan konemies ehti kuitenkin avata höyrykattilan hanat ja sai tällä tavoin estetyksi aluksen räjähtämisen ja suuremman kuolonuhrien määrän.

Raskain Leppävirralle Laivassa oli henkilökunnan lisäksi noin 50 matkustajaa sen jatkaessa matkaansa kohti Paksulan laituria. Valtaosa Kuopion satamassa laivaan astuneista oli näet poistunut kyydistä jo aiemmin. Laivaan sai ottaa yhdellä kertaa enintään 170 matkustajaa.

Onnettomuuden uhreista valtaosa oli leppävirtalaisia. Lisäksi menehtyi seitsemän vehmersalmelaista sekä muutamia kuopiolaisia. Lapsia hukkui viisi.

Uhrit olivat pääosin maataloudesta elantonsa saaneita sekä kauppiaita. Lisäksi menehtyi opettaja, työmies ja oppilaskodin johtajatar. Onnettomuudesta pelastui noin 20 henkilöä, muun muassa laivan koko henkilökunta.

Eräästä perheestä menehtyi äiti ja kaksi pikkulasta. Kuin ihmeen kaupalla kyseisen perheen nelivuotias poika pelastui. Mitä ilmeisimmin äiti oli ehtinyt työntää hänet ulos hytin ikkunasta ja sitten muuan veden varaan joutuneista oli huomannut lapsen käden ja tarttunut siihen.

Onnettomuuden inhimillistä traagisuutta kuvaa myös se, että eräs nuori neitokainen menetti sulhasensa. Heidät oli kuulutettu avioliittoon kirkossa edellisenä sunnuntaina ja tuon ajan käytännön mukaan seuraavana sunnuntaina olisi ollut toisen kuulutuksen vuoro. Tieto onnettomuudesta kiiri nopeasti eri puolille maata, sillä kylällä oli tuolloin jo puhelin. Tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud ja valtioneuvosto lähettivät surunvalittelunsa sähkösanomana, jonka nimismies Kekäläinen luki onnettomuusiltana tapahtumapaikalle kokoontuneelle suurelle väkijoukolle.

Myös pelastushenkilökuntaa, esimerkiksi sukeltajia saatiin paikalle. Seuraavana sunnuntaina, joka oli helluntai, Leppävirralla järjestettiin surujumalanpalvelus ja -liputus. Leppävirralla 27.5. järjestettyihin 20 uhrin yhteishautajaisiin osallistui 5 000 henkeä.

Vankeutta ja sakkoja Myöhemmin käräjillä laivan kapteenin ja perämiehen katsottiin huolimattomuudellaan ja varomattomuudellaan aiheuttaneen onnettomuuden.

Heidät tuomittiin vankeuteen viideksi ja kolmeksi kuukaudeksi. Lisäksi tuomittiin sakkoihin laivankatsastaja, jonka katsottiin laiminlyöneen velvollisuutensa tarkistaa laivan pohjalastin riittävyys ja oikea sijoittaminen. Kuopion Laivastoyhdistys järjesti uhrien omaisille keräyksen.

Louhea voi perustellusti kutsua kovan onnen laivaksi. Kunnostuksen jälkeen joulukuussa 1934 se täräytti pimeässä luodolle. Tuolloin kuitenkin laiva saatiin ohjattua rantaan, ja vältyttiin henkilövahingoilta, mutta se täyttyi vedellä.

Onnettomuus on jättänyt syvän jälkensä alueen sielunmaisemaan ja on merkittävä osa paikallishistoriaa ja -identiteettiä. Erityisesti silminnäkijöiden mielissä tapahtuma on säilynyt halki elämän. Siilinjärveläinen Tapio Mönkkönen, joka myöhemmin toimi opettajana Enonlahdessa ja Siilinjärvellä, oli tapahtuman aikaan yhdeksänvuotias. Hän muistelee nähneensä tapahtumasta painajaisunia vielä kymmenen vuotta myöhemmin rintamaolosuhteissa.

Estonian muistot Syksyllä 1994 tapahtunut Estonia-onnettomuus aiheutti erityisen paljon ahdistusta ihmisten mielissä. Uskallan väittää, että erityisen paljon Vehmersalmella ja seuduilla, joita Louhen tragedia erityisesti järkytti. Lapsuus- ja nuoruusvuosien muistot Louhi-laivan onnettomuudesta kertautuivat mielissä.

Estonian uppoamisesta puhuttaessa erityisesti iäkkäämmät ihmiset muistelivat Louhen onnettomuutta järkyttyneinä ja ahdistuneina. Onnettomuus oli ollut pitkään päällimmäisenä puheenaiheena, ja siihen oli usein palattu. Siitä oli myös kerrottu myöhemmille sukupolville.

Artikkelin alussa siteerattu suruhymni esitettiin ensimmäisen kerran leppävirtalaisten uhrien muistotilaisuudessa. Musta Joutsen -laulun lisäksi tunnetaan nimimerkki A. T:n Muisto Laulu Louhi-Laivalle sekä nimimerkki K.L:n Surulaulu Louhen uppoamisesta.

Leppävirran kirkon viereen paljastettiin vuonna 1964 taiteilija Tauno Gröndahlin veistämä muistomerkki ja Enonlahdessa vuonna 1965 kyläkoulun silloisen opettajapariskunnan Seija ja Eero Äijön suunnittelema muistomerkki. Lisäksi Vehmersalmen kirkonkylän hautausmaalla on onnettomuuden uhrien yhteinen hautakivi.

Vehmersalmen seurakunta, kotiseutuyhdistys sekä Enonlahden kyläyhdistys järjestävät perjantaina 15.5. klo 12 alkaen Enonlahdessa muistomerkin äärellä surujuhlahetken.

Kirjoittaja on Vehmersalmen kirkkoherra.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Savolaista small talkia

Talouskehitystä on seurattava herkeämättä

Lihan alkuperämaatietoa ei oikeasti tarvitse aina kertoa

Kuningas kävi vaatimattomassa studiossa, eikä musiikki ollut enää entisellään – silti Wiskari möyrii matona korvassa

Puoli Suomea liikkeellä

Kaivoslakia sopii muuttaa, mutta harkiten

Asuntovelallisella on nyt kissanpäivät

Ensimmäisen ja viimeisen välissä

Lapinlahden hieno perinne ansaitsee katsojien tuen

KHO:n katselmus Kuopiossa on paikallaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.