Luontoa voi suojella vain määrätietoisella työllä

Suomalaiset ovat havahtuneet vieraslajeihin. Jättiputken ja espanjansiruetanoiden nopeaan leviämiseen ei auta muu kuin säälimätön ote ja ankara työ. Siksi naapuriporukoiden, järjestöjen ja viranomaisten organisoimat vieraslajitalkoot ansaitsisivat jättiläiskiitoksen paitsi jälkipolvilta, varsinkin niiltä, jotka eivät viitsi laittaa tikkua ristiin oman ympäristönsä puolesta.

Valitettavan moni suhtautuu edelleen vieraslajeihin samalla välinpitämättömyydellä kuin ilmastonmuutokseen. Totta toki on, että kasvi- ja eläinlajeja on aina tullut ja mennyt. Vieraslajit eivät kuitenkaan tule ja mene itsestään.

Virallisesti vieraslajeiksi nimitetään ihmisen tarkoituksella tai vahingossa uuteen ympäristöön siirtämiä eliölajeja. Luonnostaan ja omia aikojaan levinneistä vieraslajit erottaa nimenomaan ihmisen osallisuus lajien kulkeutumisessa.

Vieraslajit voivat olla kasveja tai eläimiä, mutta myös bakteereja, viruksia ja sieniä. Ennen 1600-lukua Suomeen levinneistä muinaistulokkaista jotkut ovat ehtineet jo kadotakin, mutta paljon on myös jäljellä - aina tuiki tutuista päivänkakkarasta, puna-apilasta ja piharatamosta lähtien.

Uustulokkaiden määrä kasvaa kaiken aikaa. Kasvitulokkaisiin törmää tyypillisesti viljelymailla ja ihmisen reittien varrella, mutta eläintulokkaat ovat levinneet kattavasti kauemmaksikin. Sekä isorotta että siili ovat siirtolaisia, samoin piisamit ja supikoirat.

Vieras alkuperä ei ole ongelma sinänsä. Ilman muinaisia ja tuoreempia tulokkaita Suomessa ei olisi kotieläimiä, ei maanviljelyä eikä puutarhoja. Uudet lajit vahvistavat viljelyä ja rikastuttavat luonnon monimuotoisuutta.

Ei silti niin hyvää, ettei jotain pahaa. Viljelykasvien mukana kulkeutuu usein vaikeasti hallittavia rikkaruohoja, sienitauteja ja tuhohyönteisiä. Ihminen on niistäkin vastuussa.

Toisaalta se, mikä on yhdessä maailman kolkassa hyvä, voi olla toisessa ongelma. Professori Seppo Turunen kertoo tuoreessa ”Valloittavat lajit” -kirjassaan kottaraisesta, joka on Euroopan alkuasukas ja meillä harvinaistunut kesälintu. 1800-luvulla sitä vietiin muille mantereille helpottamaan siirtolaisten koti-ikävää. Nyt kottarainen on yksi Pohjois-Amerikan yleisimmistä linnuista ja kuuluu samalla maapallon haitallisimpina pidettyihin vieraslajeihin.

Haitallisiksi nimitetään vieraslajeja, jotka vaikuttavat kielteisesti paikallisiin ekosysteemeihin tai ihmisten talouteen. Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa on mainittu 157 lajia, joista 37 on erittäin haitallisia ja niiden siirtäminen on kiellettyä koko EU:n alueella. Lisäksi viisi lajia on nimetty Suomessa erityisen haitallisiksi: jättiputket, kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja minkki.

Näiden vastustamisessa on oltava tarkka ja määrätietoinen. Mitä huolellisemmin niitä torjuu, sen paremmat ovat tulokset. Ylimalkaisesta suhtautumisesta seuraa menetyksiä, jotka kohdistuvat ankarimmin ihmiseen itseensä. Luonnon suojelemiseksi joutuu joskus olemaan julma ja päästämään etanayhdyskunnan hengiltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.