Luottamus poliitikkoihin ei palaudu hurskailla puheilla

Paavo Väyrynen ja jalasmökki ovat saaneet pysyvän sijan Suomen poliittisessa historiassa. Jalasmökki on hyvä esimerkki siitä, miten osa kansanedustajista tilaisuuden tullen hankkii väärin perustein taloudellista hyötyä löperösti valvotuista järjestelmistä.

Ennen vuoden 1983 eduskuntavaaleja heräsi epäily, että eräät kansanedustajat nostivat Helsingin ulkopuolella asuville kansanedustajille tarkoitettuja päivärahoja, vaikka tosiasiallisesti asuivatkin Helsingissä. Lopulta haaviin jäivät Lapin vaalipiiristä eduskuntaan valittu Väyrynen ja Kuopion vaalipiirin kansanedustaja Lasse Lehtinen.

Väyrysen vakinaiseksi asunnoksi ei kelvannut jalasmökki. Lehtisenkin katsottiin asuvan Helsingissä, vaikka hänellä oli Kuopiossa vuokra-asunto. Molemmat joutuivat maksamaan päivärahoja takaisin. Väyrysen poliittiseen uraan jupakalla ei ollut vaikutusta, Lehtinen putosi eduskunnasta.

Tapaus johti myös siihen, että kansanedustajille luotiin kulukorvausjärjestelmä, joka pääpiirteissään on voimassa edelleen. Kansanedustajille maksetaan veroton kulukorvaus kuukausittain könttäsummana. Korvaus vaihtelee vajaasta 1 000 eurosta noin 1 800 euroon riippuen edustajan kotipaikasta ja siitä, onko hänellä pääkaupunkiseudulla asunto edustajantoimen hoitamista varten.

Kuitteja tai tositteita kansanedustajien ei kuluistaan tarvitse eduskunnan hallinto- ja palveluosastolle toimittaa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: korotettu kulukorvaus heltiää vain esimerkiksi kakkosasunnon vuokrasopimusta vastaan.

Kuluneella viikolla selvisi, että perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen ja Ville Vähämäki (kuvassa) ovat ilmoittaneet yhteiseksi Helsingin-asunnokseen vuokraamansa saunatilat. Vähämäki on kertonut, että vuokrasopimukseen tilat kirjattiin saunatilan sijasta huoneistoksi, jotta korotettu kulukorvaus heltiäisi.

Nyt selvitetään, onko toimittu väärin. Nopeasti ajatellen väärien tietojen antaminen taloudellisen edun vuoksi ei voi olla oikein.

Olipa niin tai näin, luottamus poliitikkoihin on jälleen koetuksella. Jokin aika sitten keskusteltiin kansanedustajien sopeutumiseläkejärjestelmästä, jonka porsaanreikiä muutamat entiset edustajat härskisti käyttivät hyväkseen. Nyt järjestelmää ollaan parsimassa niin, että se paremmin vastaisi yleistä oikeustajua.

Pitäisikö kansanedustajille sitten maksaa kulukorvausta vain todellisista kuluista, jotka todistetaan kuiteilla? Samaa keskustelua on aikaisemmin käyty europarlamentaarikoiden kulukorvauksista. Kuittien toimittamista vastustetaan muun muassa sen vuoksi, että se lisäisi kustannuksia.

Totta kai lisäisi, mutta se lisäisi myös luottamusta ja tasa-arvoa. Kaikille muillekin suomalaisille työstä aiheutuvat kulut korvataan kuitteja vastaan. Miksi ei myös niille, jotka näin määräävät lait ovat säätäneet? Samalla jouduttaisiin määrittämään mikä kaikki kuuluu kansanedustajan työhön. Pitääkö yhteiskunnan esimerkiksi rahoittaa kansanedustajien poliittista kanmpanjointia?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Antelias budjettiehdotus muistaa maakuntiakin

Taidepetosjuttu ravistelee ortodoksikirkkoa

Anna kaekkes, vuan elä periks

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.