Luterilainen kirkko epäröi tienhaarassa

Turun piispaa Kari Mäkistä pidettiin hienoisena ennakkosuosikkina evankelis-luterilaisen kansankirkkomme uudeksi arkkipiispaksi sen jälkeen, kun hän selviytyi torstaina käydylle piispanvaalin toiselle ja ratkaisevalle kierrokselle. Sen vuoksi vaalin lopputulos yllätti: Mäkinen voitti vastaehdokkaansa, professori Miikka Ruokasen äärimmäisen niukasti äänin 593-582. Eroa oli siis vain 11 ääntä.

Mäkisestä, 55, tulee järjestyksessä luterilaisen kirkon 14. arkkipiispa kesäkuun alussa, kun viran nykyinen haltija Jukka Paarma siirtyy eläkkeelle.

Muodollisesti hänen tehtävänsä ovat selvät. Arkkipiispa on kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen, piispainkokouksen ja kirkon ulkoasiain neuvoston puheenjohtaja. Hän vastaa myös kirkon ekumeenisista ja ulkomaisista suhteista. Siinä sivussa hän vastaa tavallisena hiippakuntapiispana 17 seurakunnasta Turun ja Naantalin rovastikunnissa.

Arkkipiispan tärkeintä tehtävää ei kuitenkaan ole määritelty yhtä selvärajaisesti. Missään ohjesäännössä ei sanota, millä tavalla hänen pitäisi puhaltaa henkeä ja hengellisyyttä koko Suomen kirkkoon. Arkkipiispan pitäisi ennen kaikkea olla arvojohtaja. Siihen hän kuitenkin kykenee vain, jos hänellä on aitoa sanottavaa ja jos hän osaa sanoa sen oikealla tavalla.

Mäkinen tunnetaan avarana kirkonmiehenä, joka ei etsi Raamatusta ja kirkon opetuksesta lakia, vaan jotakin syvempää. Hän on yksi niistä vähemmistöön jääneistä piispoista, jotka olisivat viime piispankokouksessa hyväksyneet myös sen, että kirkko siunaisi samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Tämä ei kerro niinkään hänen suhtautumisestaan seksuaalisuuteen tai perinteiseen miehen ja naisen avioliittoon, vaan paljon enemmän hänen käsityksestään rakkaudesta ja armosta.

Mäkinen hyväksyy erilaisuuden, mutta ei kaikissa asioissa. Se tiedetään, että naispappeuden vastustajat saavat häneltä kyytiä. Uusi arkkipiispa joutuu myös yhdessä muiden piispojen kanssa ennen pitkää ratkaisemaan sen, mikä kirkon suhde on oman piispansa Suomeen saaneeseen Luther-säätiöön.

Näissä asioissa luterilainen kirkko on pitkään seisonut tienhaarassa ja epäröinyt. On pelätty kansankirkon repeämistä, sitä, että osa vanhoillisesti ajattelevista jättää kirkon. Se vaara on olemassa. Yhtä suuri vaara kuitenkin on, että kirkko repeää toiselta laidalta. Uusi arkkipiispa joutuu hänkin pohdiskelemaan sitä, miten leveällä kirkko seinänsä voi pitää.

Vaikka torstaisen vaalin tulos oli tiukka, Mäkisen on ymmärrettävä, että hänen mandaattinsa arkkipiispaksi siitä huolimatta on kokonainen. Hänen valtansa ja samalla vastuunsa kirkossa eivät ole pienemmät kuin hänen edeltäjillään. Vallan ja vastuun kantaminen vaatii rohkeutta, mutta myös viisautta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Lumesta tuli ympäristöpulma Helsingille

Eduskunta kompuroi tiedustelulakien kanssa

Hankkeet vivuttavat kehitystä

Kriisinhallintakeskuksen siirto paljasti politiikan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.