Luusto kaipaa D-vitamiinia

1950-luvulla kansankoulunsa aloittaneet muistavat varmasti D-vitamiinin kalanmaksaöljystä. Sitä nautittiin monesti jopa pakolla. Torjuttiin riisitautia lapsilla. Koulutarkastuksissa lääkärisetä haki lapsilta merkkejä riisitaudista rintakehältä ja pihtipolvista.

Pikkulapsilla D-vitamiinin puute hidastaa myös motorista kehitystä, ja kallon luiden luutuminen häiriytyy. Aikuisilla D-vitamiinin puutos johtaa luun pehmenemiseen, osteomalasiaan. D-vitamiini säätelee kalsiumin ja fosforin imeytymistä ohutsuolesta. Puute aiheuttaa luun mineralisaation häiriytymisen. Luu ei "kovetu" normaalisti.

D-vitamiini poikkeaa muista välttämättömistä vitamiineista siinä, että sitä muodostuu myös elimistössä. Kyse ei olekaan varsinaisesti vitamiinista, vaan hormonista, jonka vaikutukset elimistössä ovat moninaiset. D-vitamiinin puutteellinen saanti tai muodostuminen on tänä päivänä yhdistetty luuston terveyden ohella useaan muuhun krooniseen sairauteen, vaikka näyttö on puutteellista.

Elimistössä D-vitamiinia syntyy iholla auringonvalon vaikutuksesta.

Lähtöaineena on kolesteroli. Aktiiviksi D-vitamiini muuttuu sekä maksassa että munuaisissa. Sen pitoisuuksia voidaan myös mitata, ja tänään tunnetaan myös kohtuullisen hyvin sen suositellut pitoisuudet veressä. Suositustasona voidaan pitää vähintään 50 nanomoolia/L.

Suomessa auringonvalon vaikutus D-vitamiinin muodostumiseen rajoittuu keskikesään. Jo syyskuussa pitoisuudet veressä alkavat laskea, ja suurella osalla suomalaisista pitoisuudet laskevat alle suositustasojen talvikuukausina. Riskiryhmään kuuluvat ne, jotka eivät saa ravinnostaan riittävästi D-vitamiinia ja jotka eivät käytä D-vitamiinilisiä talvikuukausina.

D-vitamiinin puutetta todetaan myös niillä, jotka suojaavat eri syistä ihonsa auringonvalolta. Maahanmuuttajat ovat Suomessa eräs riskiryhmistä.

Ainutlaatuisesta suomalaisesta neuvolatoiminnasta huolimatta osa lapsista ei saa suosituksien mukaista D-vitamiinilisää. Tällöin syynä ovat erityisruokavaliot, muun muassa vegaaniruoka, vanhempien asenteet, välinpitämättömyys tai ymmärryksen puute.

Pitkäaikaishoitolaitoksissa on myös paljon parantamisen varaa D-vitamiinilisän annostelussa. Iäkkäät hyötyvät D-vitamiinista paitsi luuston terveyden myös kaatumisten eston kannalta.

Kala tärkein D-vitamiinia saadaan myös ravinnosta. Suomessa lisätään D-vitamiinia levitteisiin ja maitotuotteisiin. Levitteissä on 10 mikrogrammaa 100 grammassa levitettä.

Tärkein ravinnon D-vitamiinilähteistä on kala. Kirjolohi ja lohi sisältävät D-vitamiinia 7-13 mikrogrammaa 100 grammassa. Järvikalojen pitoisuudet vaihtelevat 1-20 mikrogramman välillä. Muikku, siika ja silakka ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä. Sienistä esimerkiksi suppilovahverossa on 20-30 mikrogrammaa. Voissa ei ole D-vitamiinia kuin alle yksi mikrogramma 100 grammassa.

Miksi sitten nyt vouhotetaan D-vitamiinista?

Kyseessä on lisääntyneen tutkimustiedon ohella muoti-ilmiöstä. Ei meille ole syntynyt yhtäkkiä mitään tavatonta väestön terveysriskiä D-vitamiinin puutoksesta. Tutkimustieto on karttunut vähitellen.

Uusi tieto on edelleen osittain ristiriitaista. Meneekin vuosia ennen kuin saamme uutta vahvaa tietoa siitä, mihin väestölle suositeltavat saantimäärät tulisi asettaa. Suomessa on annossuosituksia jo nostettu, ja uudet pohjoismaiset suositukset valmistuvat vuonna 2012.

Tutkittu juttu Kun puhutaan D-vitamiinin merkityksestä kroonisten sairauksien ehkäisyssä, tietomme perustuvat pääasiassa väestötutkimuksiin, kliinisiin potilastutkimuksiin ja D-vitamiinilla tehtyyn laaja-alaiseen perustutkimukseen.

Useissa väestötutkimuksissa matala D-vitamiinitaso on liittynyt lisääntyneeseen riskiin sairastua joihinkin syöpiin, valtimotauteihin ja sekä tyypin 1 (insuliininpuutos) että tyypin 2 eli aikuistyypin diabetekseen. Puutteen on epäilty lisäävän myös infektioherkkyyttä.

Väestötutkimukset eivät välttämättä osoita suoraa syysuhdetta. Siksi tarvitsemme myös D-vitamiinilla tehtyjä hoitotutkimuksia. Ne taas ovat vaikeita toteuttaa, ja päätetapahtumien ilmaantumiseen menee aikaa jopa vuosia. Näitä päätetapahtumia ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonitautitapahtumat, syövän kehittyminen tai diabetes.

Nykyaikana voi olla jopa vaikea saada suurta joukkoa ihmisiä osallistumaan tällaisiin tutkimuksiin. Nehän edellyttävät myös verrokkiryhmän, joka ei saa D-vitamiinilisää. Eettisesti tällaisessa tutkimuksessa ei ole ongelmia. Mutta usein ihmiset haluavat mieluummin "hoitoryhmään" riippumatta siitä, mikä hoidon lopputulos on.

Monivuotisten hoitotutkimuksien ohella on mahdollista tehdä lyhytaikaisempia hoitotutkimuksia D-vitamiinilla, joissa voidaan seurata veripitoisuuksia, sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunnan muutoksia tai mahdollisesti tulehdustekijöitä ja elimistön suojamekanismeja tulehduksia vastaan.

Tällaisia tutkimuksia on jo tehty, mutta tulokset ovat kirjavia. On mahdollista, että ainoastaan ne henkilöt hyötyvät, joilla on lähtötilanteessa matalat D-vitamiinipitoisuudet.

18 000 seurantaan Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa suunnitellaan laajaa, pitkäkestoista D-vitamiinitutkimusta. Suunnitellut D-vitamiiniannokset ovat selvästi nykyistä saantia suuremmat. Tutkittavia on tarkoitus saada jopa 18 000.

Tällaisen tutkimuksen suorittaminen vaatii paitsi rahaa myös erityisjärjestelyitä ja tutkittavilta pitkäkestoista sitoutumista. Samalla on tarkoitus tutkia pienessä mittakaavassa D-vitamiinin vaikutuksia sokeriaineenvaihduntaan.

Yhdysvalloissa on käynnistymässä myös suuri monivuotinen tutkimus, jossa päätetapahtumina ovat uudet tautitapaukset. Elämme siis epävarmuudessa vuosikausia, mitä tulee D-vitamiinin mahdolliseen suojavaikutukseen kroonisilta sairauksilta.

Suomessa suositellaan yli 60-vuotiaille 20 mikrogramman D-vitamiinilisää jo nyt. Nuoremmille 7,5 mikrogrammaa katsotaan riittäväksi.

Pitäisin 20 mikrogrammaa turvallisena rajana kaikille aikuisille riippumatta D-vitamiinin saannista ravinnosta ja iholla muodostuvasta D-vitamiinista. Sen sijaan vahvaa näyttöä suurempien annoksien terveyshyödyistä ei ole.

On myös muistettava, että suuriin annoksiin saattaa liittyä pitkällä aikavälillä myös omat riskinsä. D-vitamiinia ei myöskään voi annostella tuntemuksien perusteella. Sen sijaan seeruminpitoisuuden voi halutessaan määrittää. D-vitamiiniasiassa ei pidä hötkyillä.

Kirjoittaja on professori Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.