Maailmanlopun meininki

Maailman pitäisi loppua tällä viikolla perjantaina, jos maya-kansan ennustus pitää paikkansa. Tätähän meille on syötetty alkutalvi. Asiantuntijoiden mukaan 21.12. merkitsi mayoille kuitenkin vain yhden aikakauden loppua ja toisen alkua, ei maailmanloppua.

Maailmanlopun meininkiä voi silti aistia ilmassa. Työnantajien edunvalvoja EK lyö askelmerkkejä kadotuksen kiitoradalle niin tiuhaan, että työntekijöiden keskusjärjestöt joutuvat vaihtoaskeltamaan tämän tästä.

Askel olisi satutettava lankulle hamassa tulevaisuudessa, kun palkkoja ja muita työehtoja intetään paperille allekirjoitusten yläpuolelle. Ponnistuspaikkaa ei vielä näy, mutta askeleet pitäisi jo tietää. Näillä tarpeilla ennustan yliastuttua tai kompastumista.

SAK:n, STTK:n ja Akavan työvaliokunnat päättivät valmistautua yhdessä seuraavalle sopimuskierrokselle.

Palkansaajajärjestöjen mielestä nykyisessä taloustilanteessa on ensisijaisen tärkeää, että kansalaisten syyllistämisen sijaan EK palaisi keskustelemaan työmarkkinoiden tulevaisuudesta rakentavasti. Myös raamisopimuksen osana olleesta työntekijöiden koulutusoikeudesta on päästävä sopuun, järjestöt miettivät.

Koska en ole perehtynyt muiden maiden työmarkkinajargoniin en tiedä, miten muualla työnantajat ja työntekijät puhuvat asiat omaan laariin. Meillä maan tapoina näyttävät olevan liioittelu, loukkaantuminen, taivastelu ja paremmin tietäminen.

Ne ovat sopimusyhteiskunnan neljä peruspilaria.

Vakaan yhteiskunnan vuoksi Suomen taloustilanne on pitkään ollut helposti ennustettavissa. Kansainvälisen riippuvuuden lisääntyessä ennusteiden haarukka on kasvanut.

Siitä huolimatta voi olla vaikea ymmärtää, miksi työnantaja haluaa tarjota aina vähemmän kuin taloustilanne sallisi ja työntekijä haluaa enemmän kuin varaa olisi.

Milloin on nähty aitoa yhteisymmärrystä ja milloin on oikeasti tunnustettu vallitseva tilanne?

Molemmat ovat oppineet pyytämään liikaa ja sitten tulemaan vastaan. Niin kaverikin tekee.

Eikö tämä vaihe voitaisi ohittaa? Naiivi toive sallittakoon joulun alla.

Haetaanpa kaukaa. Päivälleen 123 vuotta sitten annettiin Helsingissä Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslaki.

”Joka, hankkiaksensa itselleen tahi toiselle laitonta aineellista etua, saattaa jollekulle tavaran tahi rahan tappion siten, että hän, tuomalla esiin valheellisen asianlaidan, taikka vääristämällä tahi salaamalla todellisen, aikaan saa taikka vireillä pitää erehdyksen...” ja niin edelleen.

Työmarkkinoiden osapuolet eivät ehkä riko lakia, mutta luottamusta ja aika paljon muutakin.

Minusta nyt ei elätä lopun aikoja. On lähes maailmanalun meininki. Talvipäivän seisaus on perjantaina, ja se lopettaa syksyn kärvistelyn ja matkan pimeään päin. Paitsi, että joulukin on vielä lusittava.

Mutta kohta alkaa se vuoden parempi puolisko–nousukausi ja elpyminen.

Kannattaa unohtaa aktiivisesti, että talvi on vasta alussa.

Ihan niin kuin juhannuksena kannattaa muistaa, että kesä on vasta alussa ja unohtaa aktiivisesti, että mennään pimeään päin.

Tuttavapariskunta osasi mennä sopivaan aikaan naimisiin vuosikymmeniä sitten. Karkauspäivästä oli hyvä lähteä kuhertelemaan ja kujertelemaan valoon päin.

Kirjoittaja on Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen toimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.