Maakuntavaltuustot eivät ole kenenkään lepopaikkoja

Suomen historian ensimmäiset maakuntavaalit on tarkoitus järjestää tämän vuoden lokakuun 28. päivänä. Täysin varmaa aikataulun toteutuminen ei kuitenkaan ole, sillä vaaleihin mennään vain, jos eduskunta ajoissa hyväksyy sen pureskeltavana nyt kokonaan olevat sote-lait. Jos sote-uudistus kaatuu, kaatunee myös hallitus, jolloin puolueet joutuvat keskittymään uusiin hallitusneuvotteluihin ja todennäköisesti myös ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin.

Epävarmuudesta huolimatta puolueet joutuvat joka tapauksessa valmistautumaan maakuntavaaleihin, joihin ne jo kuumeisesti etsivät ehdokkaita. Se ei ole helppo tehtävä, sillä ehdokkaita tarvitaan selvästi enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Pohjois-Savossa maakuntavaltuustoon valitaan 69 jäsentä ja Etelä-Savossakin 59. Ehdokkaita puolueet saavat asettaa puolitoistakertaisen määrän.

Ehdokasasettelulla on merkitystä äänestäjien vaaleja kohtaan tuntemalle mielenkiinnolle. Samaan tapaan kuin kuntavaaleissa ja valtiollisissa vaaleissa, annetut äänet ensin lasketaan puolueiden hyväksi. Ehdokkaiden saamat henkilökohtaiset äänet ratkaisevat vain heidän järjestyksensä puolueiden sisäisissä mittelöissä. Siitä huolimatta äänestäjien enemmistö miettinee myös maakuntavaaleissa puoluetta enemmän ehdokkaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia.

Ajatuspaja Toivon marraskuussa julkaisemassa kirjasessa Makuvaalit – pientä hienosäätöä maakuntavaaleihin ehdokkaat jaetaan karkeasti neljään tyyppiin: kunta-, yleis-, ura- ja asiantuntijapoliitikkoihin. Kuntapoliitikot ovat aktiivisia omissa kunnissaan, mutta eivät tähtää esimerkiksi eduskuntaan. Yleispoliitikot ovat maakunnallisesti tunnettuja ehdokkaita. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa kansanedustajat. Urapoliitikot ovat tyypillisesti nuoria ehdokkaita, jotka näkevät maakuntavaltuustot ponnahduslautana valtakunnanpolitiikkaan. Asiantuntijat ovat vaikkapa sote-asioihin perehtyneitä ammattilaisia.

Kaikille ehdokkaiksi haluaville pitää jo nyt tehdä selväksi, että maakuntavaltuustot eivät ole lepopaikkoja. Jo yksin sosiaali- ja terveyshuollon järjestäminen vaatii paneutumista ja asiantuntemusta. Maakunnille siirtyy hallinnonuudistuksen myötä myös muita tärkeitä tehtäviä.

Siksi esimerkiksi kansanedustajien on tarkkaan harkittava omaa ajankäyttöään. Niin kuin kansanedustaja Seppo Kääriäinen arvioi (Savon Sanomat 10.3.), kansanedustajien on ”ongelmallista, ellei mahdotonta” olla päättäjänä sekä kunta- että maakuntatasolla. Samanlaista realismia on lupa odottaa muilta kansanedustajilta.

Ehdokasasettelussa on huolehdittava lisäksi siitä, että äänestäjille on tarjottavana alueellisesti tasapainoinen lista. Pohjois-Savossa kuopiolaisten osuus maakunnan asukkaista on jo puolet, mutta runsas ehdokasmäärä mahdollistaa sen, että ehdokkaita voidaan asettaa tasaisesti myös muualta. Yksi hyvä tavoite voisi olla, että ainakin suurilla puolueilla ehdokkaita olisi jokaisesta pohjoissavolaisesta kunnasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.