Maanantaiblues

Tiesittekö, että suomalaisilla on pidemmät lomat kuin kreikkalaisilla tai portugalilaisilla?

Ei riitä, sanon minä. Haluan enemmän.

Mihin kreikkalaiset muka tarvitsevat kesälomaa? Heillä on valoa, viiniä ja lämmin tuulenvire halki vuoden, kun me lapioimme lunta ja hamstraamme polttopuuta pimeässä.

Sori, kokoomus. Tiedän, että työuria pitäisi pidentää edestä, takaa ja sivulta - sitä ajatusta teidän, hyvät kansanedustajat, on nyt hyvä vaalia vaivaisella kolmen kuukauden kesälomallanne.

Lomat, niitä me tosiaan arvostamme ja tarvitsemme.

Jos tuntuu, että kesäloma menee taas liian nopeasti, kannattaa kokeilla makuuasentoa.

Einsteinilla oli teoria, jonka mukaan painovoima vaikuttaa ajankulkuun.

Teorian todistivat jenkkitutkijat viime vuonna: atomikello kulki hitaammin maassa kuin 33 sentin korkeudessa, jossa painovoiman vaikutus laskee.

Minä tein lomalla parhaani ja pysyttelin niin lähellä maan kamaraa kuin kykenin. Mielellään makuullani ja jossakin lämpimässä.

Ei auttanut. Albert, olen pettynyt.

Minä olen lomaltapaluun amatööri.

Viikko ulkomailla, kiireellä kotiin grillijuhliin, sitten sunnuntai pienessä pohmelossa ja töihin. Virhe.

Ammattilaiset ovat viimeisen viikon tekemättä mitään. Istuvat kotona ja katsovat kun nurmi kasvaa.

Kun tulee maanantaiaamu, töihin voi lähteä iloisin mielin. Tulikin tuossa jo tylsyys ja huono omatunto.

Toivottavasti se on noin, eikä niin, että sitä karumpi paluu mitä pitempi ura.

Vai tulenko viisikymppisenä lomalta ihmisrauniona, joka istuu konttorin nurkassa ja tuijottaa ei mitään, "orientoitumassa"?

Töihinpaluu on sitä kamalampi, mitä enemmän on ehtinyt lomalla ajatella sitä, mitä voisi olla ja tehdä.

Lomalla - kesämökeillämme, matkailuautoissamme ja ulkomaanmatkoilla - olemme jättiläisiä unelmissamme. Kalpeita maailmanparantajia aurinkotuoleissa makaamassa.

Lepäämme ja ajattelemme isoja ajatuksia. Jos vaihtaisi maata, alaa tai paikkakuntaa? Kirjoittaisi kirjan, rakentaisi veneen tai opettelisi eksoottisen kielen?

Sitten tulee arki ja olemme taas tavallisia kuolevaisia, joilla on kiire jonnekin. Unelmiin voi palata "sitten myöhemmin". Tai sitten ei.

Kiire, siihen on kellokorttisukupolvet vakaasti kasvatettu.

Etelän-matkalla seurasimme hotellin parvekkeelta puliukkoa, joka tuli joka ilta samaan aikaan etsimään roskiksesta iltapalansa ja nukkumaan ovisyvennykseen.

Olemme niin kellon orjia, että kodittomillakin on aikataulu.

Stressaannumme pätkätöissä, väärillä aloilla, väärissä ihmissuhteissa ja rahan takia. Olenko onneton, onnellinen vai tarpeeksi onnellinen? Stressaava kysymys!

Entä jos ryhtyisi muodikkaasti leppoistamaan? Valitsisi pienemmän tilin mutta enemmän vapaa-aikaa?

Ajatuskin puistattaa. Oravanpyörästä irrottautuminen on meille yhtä pelottavaa kuin häkistä vapautuminen kesytetylle ketulle.

Muistatteko Ville Syväniemen, espoolaisen lumenpudottajan? Hän sai arjesta tarpeekseen ja laittoi koko omaisuutensa huutokaupattavaksi. Piti pistää elämä uusiksi ja muuttaa Thaimaaseen.

Ja huonostihan siinä kävi. Nainen lähti ja ostaja katosi.

Siinäpä meille tarina, jossa on opetus: älä yritä hylätä elämäntapaamme tai kärsit.

Hyvää lomaa, jos sitä vielä on. Ajatelkaa isoja.

Kirjoittaja on Savon Sanomien KeskiSavon aluetoimituksen toimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.