Maaseudun eläkeläisiä vaivaa vaihtoehdottomuus

Maaseudun eläkeläisillä on enemmän vaikeuksia toimeentulonsa kanssa kuin kaupunkien eläkeläisillä, ja erot ovat todella selvät. Eläketurvakeskus julkisti maanantaina laajan kyselytutkimuksensa tulokset, joita eletään todeksi pohjoissavolaisellakin maaseudulla.

Maaseudun eläkeläisistä joka viidennen käteen jäävät tulot alittavat tuhat euroa kuukaudessa. Kaupungeissa vain joka kymmenes eläkeläinen on samassa tilanteessa. Maaseudulla puolella eläkeläisistä eläke on vähemmän kuin 1200 euroa kuukaudessa. Kaupungeissa mediaani-eläke on 400 euroa enemmän. Neljä kymmenestä maaseudun eläkeläisestä kertoo, että välttämättömien menojen jälkeen ei jää rahaa lainkaan tähteeksi. Kaupunkien eläkeläisistä joka kolmas on samassa tilanteessa.

Tutkimuksessa yksi selitys vaikeuksiin tavanomaisten menojen kattamisessa on se, miten kukin on eläkkeelle jäänyt. Työkyvyttömyyseläketaustaisista 60 prosenttia, työttömyydestä vanhuuseläkkeelle siirtyneistä 40 prosenttia ja suoraan työstä eläkkeelle siirtyneistä reilu 30 prosenttia kokee vähintään jonkin verran vaikeuksia tavanomaisten menojen kattamisessa. Työkyvyttömyyseläke johtuu useimmin tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielen häiriöistä.

Eläkeiän alueellisia toimeentuloeroja selittää sekin, että maaseutu on ollut vuosikymmenten ajan antavana osapuolena, kun vanhemmat ovat huolehtineet jälkikasvunsa kouluttautumisesta itseään paremmin. Viimeistään valmistuttuaan nuoret ovat karistaneet kotipitäjänsä tomut jaloistaan ja lähteneet kaupunkien hyvinvointia kartuttamaan, mikä sinänsä on luonnollista kehitystä.

Väestön väheneminen on ollut omiaan kasvattamaan eläkeläisten taakkaa infrastruktuurin rakentamisesta. Yksi esimerkki on sähkön siirtohinnoittelu. Kun sähkölinjojen varressa on aikaisempaa vähemmän sähkönkuluttajia, kasvaneet kulut jäävät niiden hartioille, jotka jatkavat asumista maaseudulla.

Maaseutumaisten alueiden tyhjenemisestä on seurannut, että haja-asutusalueiden kiinteistöjen markkina-arvo on romahtanut. Muutto esimerkiksi kaupunkiin pienempien siirtohintojen piiriin tai lähemmäksi terveydenhoitopalveluja ei tule kysymykseen, koska omasta asunnosta ei saa kunnon hintaa. Jos maaseudun eläkeläisellä on asumiskulujen lisäksi katettavanaan pitkäaikaissairauksien
hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden maksut ja muita terveydenhoitomenoja, voidaan puhua toimeentulon tuplaongelmasta.

Tutkimuksen mukaan noin 14 prosenttia 63–74-vuotiaista vanhuuseläkeläisistä käy työssä vanhuuseläkkeen ohella. Tyypillisesti töissä käy korkeasti koulutettu terve mies, joka on siirtynyt suoraan työstä vanhuuseläkkeelle tai joka on yrittäjä. Maaseudulla eläkeläisten vaivana on vaihtoehtojen puute, eli lisätienesteihin ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Välttämättömiin eläkeläisköyhyyden poistamistoimiin onkin lisättävä selkeä maaseutupainotus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Antelias budjettiehdotus muistaa maakuntiakin

Taidepetosjuttu ravistelee ortodoksikirkkoa

Anna kaekkes, vuan elä periks

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.