Maat menivät, henki jäi

Suomalaisella maaseudulla ei ole ollut väkeä näin vähän sitten 1800-luvun alun. Jos kuntauudistajain villeimmät unelmat toteutuvat, kuntia on meillä kohta vähemmän kuin keskiajalla kivikirkkoja.

Kuuden puolueen hallitusneuvottelujen aikaan piirreltiin jo karttoja, joissa tasavalta oli pätkäisty poikki vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan rajan kohdalta. Liki kaikki valta oli keskittymässä tuon Suomen neidon ensimmäisen rajan alapuolelle, ja sen pohjoispuolella oli pelkkää tyhjää - ainakin ministereistä.

Hallinnollisessa jaotuksessa paluu keskiajan ja uudenajan taitteen hämärään on ollut nähtävissä jo tovin. Hämeessä palattiin Toijalassa ja sen ympäristössä kuntaliitosten myötä vanhaan kunnon Akaaseen, joka muutoin oli enää elossa runsaitten a-kirjaintensa vuoksi vain sanaristikoissa.

Alasatakuntalaisessa Vammalassa ja sen ympäristössä peräydyttiin muinoiseen Sastamalaan, josta Pielaveden ja Kiuruveden Saastamoistenkin esivanhemmat lähtivät aikanaan soutaa lipsuttelemaan kohti ylävesiä. Läntisellä Uudellamaalla joukko ruotsinkielisiä kuntia taas sulautui historiallisesta linnastaan muistetuksi Raaseporiksi.

Pohjoissavolainen Rautalammin kunta juhlii tänä vuonna ison isännän elkein 450-vuotispäiviään. Jos Akaan, Sastamalan ja Raaseporin esimerkkiä seurataan, niin tulevaisuudessa päästään eroon yhdestä kokonaisesta maakunnasta, kun Keski-Suomi fuusioidaan taas yhteen Suur-Rautalammin nimen alle.

Aika on kohdellut kehnosti Savon historiallisia emäpitäjiä.

Sääminki on hautautunut Savonlinnan alle. Rantasalmi ja Juva ovat kyllä Etelä-Savon kuntien kärkipäätä, mutta eivät selviä suinkaan yksin tämän ajan velvoitteista.

Pohjois-Savon ensimmäinen oma hallintokeskus Tavinsalmi on kuihtunut niin, ettei tavista ole jäljellä edes sitä pyrstöä, joka keikkui vielä jokunen vuosi maaninkalaisen ravintolan nimessä. Sysmästä vuonna 1561 erotetusta Rautalammista on jäljellä ydin, jota ei taloudellisessa tai poliittisessa mielessä sanoa missään nimessä kovaksi. Kovimmillaan rautalampilaiset ovat olleet viime vuosina kunnallispoliittisessa päätöksenteossa, jossa mielipiteitä on riittänyt.

Pienipäisempien on vaikea käsittää 450-vuotiaan Rautalammin alkuaikojen suuruutta.

Tosiasia on kuitenkin se, että Rautalammista on riittänyt aineksia peräti 22 seurakuntaan ja 27 kuntaan tai kaupunkiin, joista jotkut ovat tosin ehtineet sulautua naapureittensa kanssa. Merkittävin kuntaliitos on ollut tietenkin Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan yhtyminen 130 000 asukkaan keskisuomalaiseksi metropoliksi.

Etelässä Rautalammin raja kulki aikanaan Jyväskylän eteläpuolella, lännessä kaukana nykyisellä Etelä-Pohjanmaalla. Kun puhutaan Rautalammilta Ruotsiin, Norjaan ja myöhemmin Pohjois-Amerikkaan lähteneistä "metsäsuomalaisista", niin hyvin monien juuret ovat itse asiassa Keski-Suomen pohjoisissa osissa - Saarijärvellä ja Viitasaarella.

Vanhalle emäpitäjälle on annettava kiitokset, että se on erinomaisella hartaudella vaalinut yhteyksiä metsäsuomalaisten jälkeläisiin.

Näinhän se on suvuissakin: nuoremmat mennä huiskivat miten sattuu, mistään välittämättä, mutta mummo ja ukki pitävät huolta, että jokainen saa edes jouluksi kortin omiltaan ja tuntee kuuluvansa näin johonkin suurempaan.

Maansa menettäneinä rautalampilaiset eivät ole silti maansa myyneitä.

Kulttuuripitäjänä Rautalampi on edelleen yksi Pohjois-Savon suurista. Se on vaalinut visusti maankuulujen kansanrunoilijoittensa Paavo Korhosen, tämän tyttären Anna-Reeta Korhosen, Pentti Lyytisen, Juhana Ihalaisen ja Albert Kukkosen muistoa, eikä ole unohtanut mainita Reino "Palle" Hirvisepästä, Yrjö Kaijärvestä tai Matti Rossista.

Kaunis piirre on rautalampilaisissa se, että he tunnustavat profeetat profeetoiksi omalla maallaan vielä näiden elinaikana. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä ei tarvitse välttämättä enää lukea, vaan sen näkee yhdellä silmäyksellä tienpätkänä kirjailijan kasvuympäristössä.

Tämän ajan rautalampilaisia sankaritarinoita on Matti Lehmosen Kalevalan savonnus, josta itse Lönnrotkin olisi iloinen. Savolaisen Kalevalan ainoa vika on, että se on myyty loppuun, ja kustantaja ei ole ymmärtänyt ottaa lisäpainosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.