Maltin vaatijien pitää näyttää esimerkkiä

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n hallituksen uusi puheenjohtaja, vuorineuvos Ilpo Kokkila on aloittanut vauhdikkaasti. Ensi töikseen Kokkila oli valitsemassa EK:lle uutta toimitusjohtajaa. Patruunoiden luottamuksen menettänyt Mikko Pukkila vaihdettiin Jyri Häkämieheen. Kokkila on ahkerasti osallistunut myös yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Lauantaina Kokkila oli haastateltavana Ylen Ykkösaamussa. Hänellä oli suomalaisille kaksi tärkeää viestiä: päätös eläkeiän alarajan korottamisesta pitäisi tehdä nopeasti ja palkkoja pitäisi ensi vuonna pikemminkin alentaa kuin nostaa.

Kokkila on oikeassa. Meillä on jo vuosia ymmärretty, että kansantalouden ja erityisesti valtiontalouden näkökulmasta työuria pitäisi pidentää. Keskimääräistä eläköitymisikää onkin kyetty nostamaan, mutta liian vähän. Niin kuin eräistä muista Euroopan maista on nähty, nopeasti tepsivä lääke olisi eläkeiän nostaminen esimerkiksi kahdella vuodella.

Eläkeiän nostaminen vaikuttaisi vasta vuosien kuluttua. Sen sijaan muutokset työvoimakustannuksissa näkyvät nopeasti suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyvyssä. Seuraavat palkkaneuvottelut käydään ensi vuonna. Ei ole samantekevää millaiseen lopputulokseen niissä päädytään.

Jokainen työmarkkinajohtaja tietää, että palkansaajien reaaliansioiden kehitystä ei turvata parhaiten suurilla nimellispalkkojen korotuksilla. Jostakin kumman syystä tämä unohtuu neuvottelupöydissä. Nimellispalkkojen alentaminen ei ole realismia, mutta olisi hyvä, jos korotukset ensi syksynä pysyisivät maltillisina.

Kokkilan ja muiden järjenpuhujien esityksiin suhtauduttaisiin yhteiskunnassa paljon suopeammin, jos kaikki näyttäisivät esimerkkiä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Yritysjohtajien palkat ovat nousseet eri tahtia työntekijöiden palkkojen kanssa. Eläkkeellekin monet yritysjohtajat ovat lähteneet ennen aikojaan työnantajien maksamien eläkevakuutusten turvin.

Totta on, että kansantalouteen harvalukuisten johtajien etuuksilla ei ole merkitystä. Meikäläisessä yhteiskunnassa on kuitenkin totuttu siihen, että kaikki osallistuvat samalla tavalla yhteisiin talkoisiin. Jos johtajat ja työnantajat eivät sitä tee, on joukkoja hankala saada mukaan.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa kerrottiin, että Helsingin kaupunginjohtajien palkat nousevat ensi vuoden alussa. Kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kuukausipalkka nousee vajaat 1500 euroa 15865 euroon. Helsingin kokoisen kaupungin johtamisesta se ei ole liikaa. Apulaiskaupunginjohtajat saavat suurin piirtein samankokoisen palkankorotukset.

Helsingin Sanomien uutisessa kerrotaan, että kaupunginjohtajan palkkaa on viimeksi korotettu maaliskuussa 2005. Sen jälkeen palkkaa on korotettu ”vain kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen yleiskorotuksilla”.

Voi vain kuvitella, miltä tavallisesta kaupungin työntekijästä tuntuu lukea uutista. Hän kun saa aina ”vain” nuo yleiskorotukset.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.