Martti Ahtisaaren suuri juhlapäivä

Presidentti Martti Ahtisaari otti keskiviikkona iltapäivällä vastaan maailman ehkä arvostetuimman palkinnon, Nobelin rauhanpalkinnon. Tällä kertaa palkinnosta vuosittain päättävät norjalaiset palasivat tuttuun ja turvalliseen: Ahtisaari palkittiin kiistattomista ansioistaan perinteisessä rauhanvälityksessä.

Nobelin rauhanpalkinto on arvostettu, mutta ehkä juuri sen vuoksi myös kiistelty. Norjan suurkäräjien - sikäläisen eduskunnan - nimittämä Nobel-komitea on tulkinnut palkinnon myöntämisperusteita joskus väljästi, mikä on herättänyt keskustelua siitä, mikä on todellista rauhan edistämistä. Joskus pelkkä rauhanneuvotteluiden aloittaminen on palkittu, vaikka jälkeenpäin on havaittu, etteivät neuvottelut lopulta johtaneet mihinkään.

Ahtisaari on myös saavuttanut tuloksia omassa välitystyössään. Siitä huolimatta hänenkään aikaansaannoksensa eivät herätä kaikkialla jakamatonta innostusta. Serbia ja sitä tukeva Venäjä kokevat, että neuvotteluissa Kosovon asemasta poljettiin yhden kansanosan oikeuksia ja tehtiin lopulta väkivaltaa myös kansainväliselle oikeudelle.

Tällaisia näkemyksiä ymmärtäviä puheenvuoroja on kuultu myös Suomessa, vaikka kansakunta Ahtisaaren saaman merkittävän tunnustuksen vuoksi onkin nyt rivit suorana hänen takanaan. Se on ymmärrettävää. Ahtisaari on vasta kolmas Nobelin palkinnon saanut suomalainen. Niin virallinen kuin epävirallinenkin Suomi haluaa harvinaisesta kunniasta osansa.

Toisen maailmansodan jälkeen rauhanpalkinnon saaneiden lista ei esimerkiksi kuitenkaan millään tavalla tue näkemystä, että jonkin maan puolueettomuus tai sotilaallinen liittoutumattomuus antaisi sen kansalaisille muita paremmat eväät Nobel-komiteaa miellyttävään rauhantyöhön. Melko turvallista onkin siksi arvioida, että Ahtisaari ylsi palkintoon omien henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, ei Suomen kansainvälispoliittisen aseman tai ponnisteluiden vuoksi.

Ahtisaari jää historiaan suurena suomalaisena diplomaattina, ei suurena suomalaisena poliitikkona tai valtiomiehenä. Ahtisaari itse pitää merkittävimpänä saavutuksenaan Namibian itsenäistymistä, mikä tapahtui jo ennen kuin Ahtisaaresta tuli Suomen tasavallan presidentti. Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaari palasi työhön, jonka hän taitaa parhaiten, ja tuloksia on tullut.

Suomi ei kansakuntana voi omia Ahtisaaren saamaa palkintoa. Kyse on Ahtisaaren henkilökohtaisesta palkinnosta. Suomi ja suomalaiset voivat kuitenkin olla ylpeitä siitä, että pienessä pohjoisessa maassa on kasvanut Ahtisaaren kaltainen ihminen, jonka työtä arvostetaan maailmanlaajuisesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Virheeni tekevät minusta minut – "10,000 tapaa, jotka eivät toimi"

Kuopion keskustan ilme kirkastuu nopeasti

Lääkäreillä pitää olla velvoitteet julkiselle puolelle

Videot ovat tulleet jäädäkseen

Lobbarirekisteri lisää median vastuuta

Koleus kurittaa liiketoimia ja siihen on sopeuduttava

Kolmikannan tehoja mitataan nyt numeroilla

Mylläri Menocchion maailmankuva

Keskustan tilanne on vakava

Taloustaidosta ei ole omaksi oppiaineeksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.