Marttyyrikortti

Perussuomalaisten Timo Soini pelaa kovaa peliä marttyyrikortilla. Syitä on kaksi: kentän paine EU-linjauksissa sekä tulevat presidentin- ja kunnallisvaalit.

Viimeisellä tunnustelukierroksella persut eivät olleet enää tosissaan liikkeellä. Sen vuoksi he pettivät äänestäjänsä. Soini tiesi tasan tarkkaan, että tiukka EU-linja on paraatiovi oppositioon. Nyt Soini yrittää tulkita niin, että muut sysäävät persut oppositioon puolueen päinvastaisista tavoitteista välittämättä.

Persuille tarjottiin jopa lupaa äänestää hallituksen esityksiä vastaan EU-asioissa, mutta sekään ei enää kelvannut. Mitä persut olisivat voineet enempää kohtuuden nimissä toivoa? Että kaikki muut kääntyisivät persujen tavoin EU-vastaisiksi? Sellaiselle politiikalle ei vaalituloksen mukaan olisi ollut lupaa kansalta, mutta se olisi ollut hinta persujen hallitusvastuulle.

Jokaista puoluetta voi perustellusti moittia tavasta, jolla omasta vaalituloksesta on yritetty lypsää ansaitsematonta hyötyä. Mutta ehkäpä äänestäjien silmät viimeistään nyt avautuisivat näkemään, että tässä pelissä persut pärjäävät erinomaisesti härskiydessä muille. Osa persuja äänestäneistä pettyy varmasti. Seurauksena voi hyvinkin olla se, että Soinille jää käteen marttyyrikortin sijasta Musta Pekka.

Demarileirissä pestiin tiukkasävyinen jälkipyykki. Jutta Urpilainen hätääntyi aidosti, kun hallitustunnustelija Jyrki Kataisen mitta täyttyi alv-kiistassa. On makukykysymys, heitettiinkö vasemmistopuolueet ulos Säätytalolta vai lähtivätkö he oma-aloitteisesti.

Painetta demarijohtoa kohtaan tuli myös ay-liikkeen suunnalta. Vaikutusvaltaisten ay-pamppujen mielestä oli emämunaus, että Urpilainen ja Eero Heinäluoma päästivät hallitusneuvottelut umpikujaan. Ay-johtajat vaativat demareiden paluuta neuvottelupöytään.

Kataisen ja Heinäluoman huonoista väleistä on huhuttu koko neuvottelujen ajan. On totta, että herrat laittoivat kovan kovaa vastaan, mutta ei heillä mitään erityisiä välejä pilattavaksi ole ollut aikaisemminkaan. Kataisen ja Heinäluoman kemialla ei ole merkitystä lopputuloksen kannalta, sillä demareille paras vaihtoehto on lähteä kokoomusvetoiseen hallitukseen.

Kokoomus on suurin puolue, mutta vain niukasti. Asetelma heikentää Kataisen asemaa demareiden näkökulmasta juuri sopivasti ja antaa Urpilaiselle tasoitusta. Urpilaisesta tulee näillä näkymin valtiovarainministeri. Urpilaisen sana on Kataisen hallituksessa erityisen vahva, eikä pelkästään vaalituloksen ja hallituskokoonpanon seurauksena. Kirstunvartijan pesti on Urpilaiselle käytännössä myös ainoa vaihtoehto. Mahtisalkku korostaa Urpilaisen asemaa ja sinetöi lopullisesti hänen kiistattoman johtajuutensa SDP:ssä.

Demarit eivät luultavasti toista kertaa sössi hallitusneuvotteluja. Hallitusvastuu on niin keskeinen päämäärä, että jos Vasemmistoliitto heittäytyy uudestaan hankalaksi, se saa uhkailla oppositioon lähtemisellä ilman demareita.

Kokoomus ei selvästikään aio luovuttaa pääministerikorttia. "Taustapirut" ovat päättäneet tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman varmistaakseen, että Kataisesta tulee pääministeri.

Myös kokoomukselle Säätytalon katastrofi oli sokki. Tarkoitushan oli vain osoittaa vasemmistolle, että iltalypsylläkin on joku raja. Ulosmarssi oli kuitenkin enemmän kuin kokoomusneuvottelijat uskoivat tapahtuvan.

Virheistä viisastuneena kokoomuksen neuvottelijat ovat nyt valmiita kuuntelemaan muita. Edellisten hallitusten synnytyspuuhissa kouliintunut esikunta ei toista kertaa erehdy luottamaan oman osaamisensa ylivertaisuuteen.

Keskusta toimi vastuullisesti, vaikka näyttää nyt jäävän oppositioon. Se, että puolue ilmoitti olevansa valmis hallitusneuvotteluihin, oli oikein. Toisaalta voidaan pohtia, oliko mitään järkeä tehdä kynnyskysymystä siitä, että myös persujen pitää olla hallituksessa.

Jos keskusta jostain syystä katsoo, että puolueelle on parasta mitellä persujen kanssa oppositiossa, ratkaisu saattoi olla oikea. Vähän epäortodoksisemmalla logiikalla persujen niistäminen olisi voinut onnistua paremmin perinteisestä kolmen suuren hallituksesta käsin.

Kataisella on viikko aikaa muodostaa toimiva hallitus. Maaliin voidaan päästä nopeamminkin, sillä suurin osa sixpackin hallitusohjelmasta on jo valmiina.

Tavallaan episodi näyttää kääntyvän demokratian voitoksi: haastava vaalitulos on sulatettava rakentavaksi politiikaksi myönnytysten, neuvottelujen ja toisten kunnioittamisen kautta.

Olisi hyvä, jos nyt luotaisiin pohja uudenlaiselle joustavammalle ja joviaalimmalle poliittiselle kulttuurille. Oleellista ei ole persujen tai kenenkään muunkaan voitto, vaan toimiva, keskusteleva parlamentarismi ja uudenlainen johtajuus.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.