Melkein itketti

Koskaan ei ole liian myöhäistä. Pitkähköksi venähtäneen työurani aikana olen joutunut kirjoittamaan melkein kaikesta muusta kuin baletista ja muusta tanssista. Nyt tuli kuitenkin hetki, että on pakko raapaista myös sitä.

Suomen kansanmusiikkiliitto piti viikonvaihteessa vuotuista Samuelin Poloneesiaan Savonlinnassa. Sunnuntain päätöskonsertti osui tällä kertaa sattumoisin yksiin talvisodan päättymisen muistopäivän kanssa, ja tietoisesti tai tietämättään järjestäjät olivat kutsuneet nuorten lappeenrantalaisten kansantanssijoitten Kirjavat-ryhmän esittämään omaa WiipurinRinkeliään konsertin loppunumerona.

Rinkeleistäänhän Lappeenranta tunnetaan koko maassa, kukapa ei olisi ostanut markkinoilta kainaloonsa Tyrisevän, Pullin tai muitten rinkelileipureitten mainioita tuotteita. Koreografinsa Eevi Miettisen johdolla Kirjavat eivät olleet kuitenkaan leiponeet tavallisia viipurinrinkeleitä, vaan olivat rakentaneet tanssien, taustajuontojen ja musiikin avulla tarinan, jossa tämän päivän nuoret kuvasivat niitä tuntoja, joissa sodan jalkoihin jääneet karjalaiset hyvästelivät omat kotinsa ja kotiseutunsa.

Koti meni, mutta Karjala jäi. Se elää evakkojen ja heidän jälkeläisten mielissä väkevänä myös tänään. Vaikka sota katkoi juuria ja kouraisi syvältä ihmisten tuntoja, niin uusilla asuinsijoilla elämä voitiin aloittaa alusta luottaen vankasti tulevaisuuteen.

Eevi Miettinen ohjasi takavuosina tanhuujia myös Kuopiossa, mutta on palannut Lappeenrannassa omille juurilleen. Kirjavien tanssivat neidot ja nuorukaiset ovat jo kolmannen polven siirtokarjalaisia, joille kuva menetetystä Karjalasta on piirtynyt isovanhempien tai omien vanhempien puheista.

Hyvin he olivat osanneet kuunnella sukujensa tarinoita ja eläytyä kuulemaansa. Melkein alkoi isoakin miestä itkettää, kun katsoi, millä antaumuksella eteläkarjalaiset nuoret WiipurinRinkeliään tarjoilivat. Siinä oli samaa syvällistä, yleisinhimillistä sanomaa kuin alati vaikuttavassa Viulunsoittaja katolla -musikaalissa, jossa juutalaiset ajetaan pois pienestä, köyhästä, mutta niin rakkaasta kotikylästään.

Evakkojen osa on nähty meillä perinteisesti kuopiolaisen Kyllikki Mäntylän klassisen Opri ja Oleksi -näytelmän ikääntyneiden karjalaisten tunnoin. Nuorten kuvaamana evakkotaival tuli Savonlinnassa nyt jollain tavoin vieläkin lähemmäksi ja koskettavammaksi.

Melkein itketti myös, kun pistäysin talvilomalla myös taannoisilla asuinsijoilla Perämeren pohjukassa Torniossa ja Haaparannassa.

Kuin rasvattuna kulki liikenne vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten myös Savosta Haaparannalle. Linja-auto toisensa perään rahtasi eläkeläisiä ja muuta joutoväkeä hankkimaan halpaa ruotsalaista voita, sokeria ja mehua Tornionjoen toiselta puolelta.

Innala, Domus, Kultti, Boström... Nämä kai ne olivat niitä tavallisimpia ostospaikkoja. Innalassa kävivät ne, jotka olivat tottuneet käymään Suomessa K-kaupassa. Osuuskauppaväen luonnollinen ostospaikka oli samanhenkinen Domus.

Missä ovat Innala, Domus tai Kultti tänään? Surukseni huomasin, että nyt ne ovat enää vain muinoisten rasvamatkalaisten mielissä. Kaikki Haaparannan idyllisen puukeskustan perinteiset ruokakaupat ovat joutuneet sulkemaan ovensa sen jälkeen, kun uudet super- tai hypermarketit päättivät sijoittua kaupunkiin pysyvästi.

Haaparannan Ikea on varmasti kannattava sijoitus nerokkaasti rakennetulle ruotsalaisyhtiölle, jos puheet miljoonasta vuotuisesta asiakkaasta ovat totta. Pienen rajakaupungin ulkoisen ja sisäisen olemuksen ovat uusin säännöin pelaavat jättiläiset muuttaneet kuitenkin täydellisesti, kun ne kaiken lisäksi ovat asettuneet vielä aivan vanhan keskustan kylkeen.

Bisnes on bisnestä, ja jos missä niin Torniossa ja Haaparannassa tunsi, miten tulevaisuutta rakennetaan tänä päivänä liike-elämän ehdoin.

Suurliikkeet saavat parhaat, keskeiset tontit ja pääsevät hallitsemaan näin kaupungin kokonaiskuvaa. Joskus vuosisata sitten liikemiehet ajattelivat myös tulevaisuutta ja olivat valmiit sijoittamaan rahaa myös kauniiseen arkkitehtuuriin.

Tänään minimoidaan menot ja maksimoidaan tuotot ja tulos on sen näköistä. Häpeä tästä ajasta jää jälkipolville.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.