Menneisyys seinissä

Pikainen piipahdus Latvian Riiassa avasi silmät sille, miten tärkeä yhteinen tila, arkipäivän ympäristö, on kansalaisille – ja miten paljon se voi vaikuttaa ihmisen mielentilaan. Ainakin satunnaisen matkailijan. Ehkä maailmantilanne on sellainen, että tällaiset asiat nousevat erityisen herkästi pintaan.

Riian vanha kaupunki on kaunis kuin karamelli: on kultaista kupolia, runsasta koristelua ja arvokasta fasadia. Historia havisee lukuisten komeiden kirkkojen tietämillä.

Vaikuttavin oli kuitenkin valtava rakennus, jonka matalammasta osasta kohosi pilvenpiirtäjätyyppinen torni. Rakennus oli ehkä rumin koskaan näkemäni. Eikä pelkästään ruma, vaan suorastaan pelottava. Jotenkin koko ja muoto onnistuivat viestimään korskeata valtaa ja katsojan vähäisyyttä.

Tätä komeutta ei ollut laitettu oppaissa ihan ylimmäksi Riian nähtävyyksien listalla, vaikka se julmetun kokonsa ja korkean torninsa takia hallitsi näkymiä pitkälle lähistöönsä: 21 kerrosta ja yli sata metriä korkeutta.

Selvisi kuitenkin, että kyse oli neuvostovallan aikaan rakennetusta tiedeakatemiasta. 1950-luvulla rakennettu kolossi oli virallisesti Neuvostoliiton talonpoikien ja työläisten lahja Latvian kansalle. Latvialaiset ristivät rakennuksen Stalinin hampaaksi.

Latvia on ollut kahdesti Venäjän vallan alla, ensin ennen itsenäistymistä 1918 ja sitten Neuvostoliiton miehittämänä 1940-luvulta ”itsenäisyyden palauttamiseen” vuonna 1991. Se ei Riiassa pääse unohtumaan.

Moni tiedeakatemiaa vaatimattomampi talorumilus edustaa selvästi stalinistista arkkitehtuuria. Ja sitten on tietysti Miehitysmuseo. Se mötköttää mustana ja uhkaavana aivan korean Mustapäiden talon vieressä.

Tuo aiempi kauppiaiden killan riehakas juhlapaikka pommitettiin tuusannuuskaksi toisessa maailmansodassa, ja miehittäjät purkivat rauniotkin. Latvialaiset rakensivat kuitenkin sen tismalleen entisen näköiseksi Riian 800-vuotisjuhliin, ja nyt se hehkuu väreissä monine julkisivua koristavine patsaineen ja torneineen.

Latvialaiset ovat toisen itsenäisyytensä aikana suuntautuneet selkeästi länteen, liittyneet Natoon ja EU:hun. Silti menneisyyttä ei ole haluttu siivota pois, vaan se on todella vahvasti läsnä, tuoreena kansakunnan muistissa.

Itsenäisyyskamppailun keskipiste oli puistojen keskellä seisova vapaudenpatsas Milda. Kukkien tuomisesta sen juurelle saattoi aikoinaan seurata Siperian reissu. Nyt kukkia saa taas tuoda vapaasti. Ja niitä tuodaan: ei mikään yksittäinen seppele, vaan kymmenittäin ellei sadoittain kukkakimppuja koristi nytkin patsaan jalustaa.

Tuossa ympäristössä ei voinut olla miettimättä, miten meillä historia meni toisin. Suurin uhrauksin, mutta sentään toisin. Koto-Kuopiossa voimme esitellä leppoisampia nähtävyyksiä, vaikka meilläkin on sankarihautausmaamme ja kolmikieliset katukyltit Korttelimuseon kulmilla.

Ensikertalaisen liikkumista Riian sokkeloisessa vanhassa kaupungissa helpotti matkailutoimiston pikku esite, jossa oli numeroituina parikymmentä päänähtävyyttä pienin kuvin ja muutaman sanan esittelyin, ja keskiaukeamalla selkeä kartta.

Tuli mieleen, että voisikohan meillä Kuopiossakin laatia vaikka kymmenen kohdan listan keskustan parhaista paloista karttoineen: elä lähe tiältä ennen ku oot käänä näessä. Se tökättäisiin torilla jokaisen toisheimoisen käteen avuksi päivän tai parin viettoon kaapunnissa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.