Metsäläisiä edelleen?

Kun suomalainen kohtasi ennen toisen erämaassa, kohtaajat pysähtyivät, ottivat reput selästään ja istuivat raataamaan.

Kun harvoin nähtiin, kohdatessa oli puhumista ja siitä ei ilman kunnollista seisahtamista ja tuokiota selvitty. Jos kyseessä oli oikein hyvä tuttu, kahvit oli välttämättä keitettävä ja joskus jopa käytävä oikein iltanuotiolle tarinoimaan.

Kohtaaminen oli harvinaista ja tavatessa tilaisuus piti käyttää tarkoin ja hartaasti hyväkseen. Ei ollut kiirettä.

Kun seuraa tänä päivänä kanssaihmisiään, voi huomata, etteivät metsäläisten tavat ole mihinkään kadonneet.

Vaikka on olemassa kännykät ja vaikka eletään taajamissa, joissa ihmisiä tapaa alinomaa. Jouduin todistamaan tätä tapojen säilymistä oikein konkreettisesti aivan joulun alla marketissa.

Ihmisiä oli tuhottomasti ja parkkipaikalla leijonat ohjasivat liikennettä ja pysäköintiä. Kaikki ostoskärryt olivat käytössä, kun parhaat varustautuivat oikein kahdella kärryllä joulunajan kulutuksen ja ylensyönnin juhlaan.

Tässä tilanteessa, johon kauppakin oli varustautunut tuomalla käytäville lisää ostettavaa rullakoissa, kun hyllyihin ei riittävästi mahtunut, ihminen tapasi toisen.

Ja kun metsäläinen tapasi, piti pysähtyä rauhassa vaihtamaan kuulumisia. Kaksi pariskuntaa ja vähintään kaksi suurta täysinäistä ostoskärryä tapasi marketin käytävien kulmauksessa ja teki leirin.

Seurauksena oli liikenteen täydellinen pysähtyminen: kiertämään ei mahtunut ja ohitse ei päässyt, kun toisessakin kulmauksessa oli tapahtunut samanlainen kohtaaminen. Harvinainen ja ehkä peräti ainutlaatuinen. Pitihän sitä kertoa kaverille, mitä pikkujouluissa oli tapahtunut, minkälaisen todistuksen Jaakko oli koulussa saanut ja mitä lapsille oli hankittu lahjaksi.

Palaveri oli varmasti tärkeä, mutta siihen ryhtyessään kohtaajat eivät tulleet ajatelleeksi kanssaihmisiään.

Marketti ei ole erämaa, jossa tarinoimaan seisahtaminen ei haittaa ketään ja jossa seisahtaja tai vaikka leiriytyjä ei tuki liikennettä.

Tätä ei kuitenkaan vasta metsästä taajamaan kotiutunut ihminen voi ymmärtää. Hän ei voi ymmärtää, mitä kuumissaan suman aukeamista odottava kanssa-asiakas ajattelee, kun hän seuraa kiireetöntä ja viipyilevää mutta varmaan tärkeää jutustelua.

Olen viettänyt loma-aikojani Ranskassa, jossa olen seurannut tätä tapaa ja sen soveltamista toisenlaisissa oloissa.

Ranskalaiset ovat tunnetusti sujuvasanaisia ja kädetkin on keskustelussa otettava usein käyttöön jutustelua ryydittämään. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahdu ahtaissa kauppaliikkeissä eikä edes kadulla keskellä jalkakäytävää. Keskustelijat väistyvät sellaiseen paikkaan, jossa eivät häiritse ohi kulkevia.

Liikenteen ja ihmisten pitää päästä kulkemaan. Kulkemisen este ei voi olla itsekäsi ja toista huomioon ottamaton yksilö. Ihmispaljoudessa tällaisen tavan noudattaminen johtaa pian kaaokseen.

Olisi mukavaa, jos suomalainenkin urbanisoituisi. Edes siinä määrin, että taajamissa ja ostoskeskuksissa opittaisiin katsomaan, ettei oma käytös häiritse muiden asiointia. Tämä on kohteliasta kanssaeläjien huomioon ottamista, jota kaipaan. Vielä on kuitenkin matkaa Impivaarasta kaupunkilaiseksi!

Kirjoittaja on Kuopion Snellman-instituutin johtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Savolainen hulluus luo elämää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.