Mielikuvaa ja oikeaa asiaa

Mainonnalla halutaan vaikuttaa imagoon, joka tuotteesta pyritään muodostamaan. Niin tekevät myös presidenttiehdokkaat. Kukin on yrittänyt tiivistää olennaisen muutamaan sanaan.

Lopputulos on masentava.

Kun kandidaattien markkinointiviestintää katsoo, tulee kysyneeksi, eikös tämä ole nähty. Missä oivallus? Missä tuoreus ja uudet näkökulmat?

Koko Suomen presidentti. Valtakunnan Sovittelija. Presidentti on työ. Yhteistyössä Sinun kanssasi. Vapaus, tasa-arvo, kestävä kehitys. Askeleen edellä. Suomi uskaltaa.

Siinä joitakin esimerkkejä, joilla ehdokkaat kuvittelevat erottautuvansa muista.

Hohhoijaa. Käyvätkö kellot YYA-aikaa?

Tässä sakissa Paavo Lipposen pöö toimii huuto- eikä kysymysmerkkinä.

Vaikka kampanjointi ei tietysti ole sketsihahmokilpailu tyyliin siitähän mulle maksetaan , valoa kohti tai mitä laitetaan , olettaisi, että ehdokkaat ja heidän taustavoimansa paneutuisivat nähtyä pontevammin viestien sisältöön. Eikä sen aina tarvitse olla niin kuolemanvakavaa, vaikka maalle keulakuvaa valitaan.

Onneksi tiedotusvälineet ovat pohjattoman kiinnostuneita vaaleista. Jos vaalikamppailua on halunnut seurata, äänestyskopissa numeroa ei tarvitse vääntää pelkän mielikuvan perusteella. Tietoa ehdokkaista on runsaasti. He ovat olleet tarkemmassa läpivalaisussa kuin matkustajat kansainvälisillä lentokentillä.

Näin ei olisi, jos noudattaisi kansanedustaja Kimmo Sasin (kok.) neuvoa ja kahlaisi jokaisen Financial Timesin kannesta kanteen.

Televisiosta tällä viikolla lähetettyjä suuria vaalikeskusteluja ei ole turhaan kiitelty. Keskustelujen taustatiimit ovat tehneet kotiläksynsä samoin kuin niiden vetäjinä toimineet toimittajat. Draaman kaarta on löytynyt kuten pitää. Ehdokkaita on haastettu. He ovat haastaneet myös toisiaan. Sellaisista eväistä on hyvä keskustelu tehty.

Se on tullut selväksi, että ehdokkaat kavahtavat terävimpien särmiensä näyttämistä. Pekka Haavistolla ja Sari Essayahilla ei särmiä liiemmin liene, mutta monissa poliittisissa syvävirtauksissa uineet Lipponen, Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen ovat aiemmin osanneet näyttää hyvinkin yksityiskohtaisesti kaapin paikkaa.

Nyt on leppoisamman retoriikan aika. Jos ei aivan herjaa heitetä, niin läppää kuitenkin.

Lehdet ovat käännelleet ehdokkaita omissa grilleissään.

Heistä on ollut luettavissa luonneanalyysit. Osasta on tehty johtaja-arvioinnit. Kuntoa on testattu ja tiedusteltu, mahtaako hiusten väri olla oma vai purkista.

Reportaaseissa on keskitytty kuvaamaan presidenttikisaa kansan keskellä. Eroja löytyy. Kun Niinistö piipahti Kuopiossa sekä jalkapallo- että kiekko-ottelussa, Timo Soini paineli tiiviistä tunnelmasta ja mykykeitosta tunnettuun baariin Iisalmeen.

Haastattelujen rumputulessa ehdokkaista on nyhdetty irti kaikki mahdollinen. Presidentin valtaoikeuksiin kuuluvia kysymyksiä on käsitelty. Keskustelua on käyty myös asioista, jotka ovat kaukana presidentin tehtävistä.

Ei se pahasta ole. Arvojohtajaahan tässä haetaan. Eikös arvojohtaja ole moniosaaja? Sen vuoksi on hyvä, että kansalaisilla on käsitys ehdokkaiden järjenjuoksusta ja maailmankuvasta laajemminkin. Ne ohjaavat päätöksentekoa presidentille varsinaisesti kuuluvissa asioissa.

Huomenna puheenvuoro on äänestäjillä. He kertovat, keiden viesteillä on paras vastakaiku.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.