Mielikuvien Karjala

Keskustelua suomalaisten Karjala-suhteesta on käynnistelty viime vuosina. Tutkijat ovat arvioineet Karjala-kuvan totuudellisuutta. Esimerkiksi Maria Lähteenmäki totesi kuvan olevan vinoutunut ja kuvitteellinen. Pitkälti syynä on kansallinen identiteettityö.

Yhä enemmän suomalaisten suhdetta Karjalaan määrittää aiempien sukupolvien luomat yhteisölliset merkitykset ja heidän välittämänsä tunnetila, muistojen Karjala. Yhä harvemmilla on kokemusta elämästä Neuvostoliitolle luovutetuilla alueilla.

Tästä huolimatta Karjala-kuvaan sisältyy edelleen keskeisiä suomalaisuutta kuvaavia identiteettimerkityksiä. Karjalalle rakennettu kalevalainen menneisyys ja Karjalaan liitetyt nationalistiset merkitykset otetaan yhä usein itsestään selvyyksinä. Karjalaa tuotettaessa rakennetaankin myös suomalaisuutta.

Voisi todeta, että Karjalaa ei aina olekaan tutkittu pelkästään sen itsensä vuoksi. 1800-luvulla näkökulma Karjalaan ja karjalaisiin oli Länsi-Euroopassa mongoleiksi leimattujen suomalaisten sivistyneisyyden osoittamisessa. Sotien jälkeen Karjala-aihepiirin tutkimus muuntui edistämään ja todentamaan siirtoväen sopeutumista. Karjala-kirjallisuus myös paikkaili sotien menetysten traumaa.

Laulun maa Jo kansakunnan rakentajat asettivat Karjalan keskiöön: suomalaisten menneisyys kerrottiin Kalevalan laulumaille.

1800-luvun sivistyneistön Karjalaan luomat ja paikantamat sisällöt sekä kalevalainen kuviteltu historia ovat myöhemminkin olleet tärkeitä elementtejä suomalaisten käsityksissä itsestään. Vaaran vuosina Suomen oikeutta itsenäisyyteen perusteltiin kalevalaisella menneisyydellä ja Kalevalan todistamalla kansan muinaisella sivistyneisyydellä.

Viime sotien taistelupaikkana Karjala antoi kansakuvalle uutta ja kansan itseymmärrykseen syvälle sitoutunutta rakennusainetta.

Vielä 2000-luvullakin keskeisiä kansallisen identiteetin ja yhtenäisyyden symboleina ovat Karjalassa taisteluin lunastettu itsenäisyys ja näitä tapahtumia rekonstruoivat symbolit ja rituaalit. Isien ja poikien sotakokemukset toivat Karjalan aiemmasta poikkeavalla intensiteetillä eletyksi ja kerrotuksi osaksi suomalaisten todellisuutta. Sotakokemukset toivat Karjalan tunnetasolla yhä vahvemmin osaksi suomalaisten käsitystä itsestään.

Tynkä-Suomi Kansallisen ylpeyden tunteiden rinnalla Karjala-kuvaan sisältyy traumaattisen menetyksen merkityksiä. Karjala on yhtä kuin menetys, tappio.

Heti sotien jälkeen Suomi määritettiin Karjalan kautta: Karjalan menetys tarkoitti Suomen muuttumista Tynkä-Suomeksi. Kuva Tynkä-Suomesta alleviivaa niitä vajavaisuuden tunteita, joita sotien rampauttama kansakunta identiteetissään tunnisti.

Menetyksen tunteen toinen puoli on nostalgia. Monilla, myös evakkoihin kuulumattomilla on Karjalaan kaihoisa suhde. Karjala-kuva voi olla menetystä paikkaava, elämä menetetyllä alueella on muuttunut sosiaalisesti ristiriidattomaksi.

Omakohtaisen Karjala- (ja sota-)kokemuksen puuttumisen lisäksi nämä kertomukset sotia edeltävän ajan ruusuisuudesta ovat tekijä, jonka vuoksi 2000-luvun tutkijat jo kykenevät tunnistamaan ja tunnustamaan Karjala-kuvan fantasiaksi tai utopiaksi. Paine toistaa Suomessa yleisesti hyväksyttyä, sovinnaista Karjala-kuvaa on väistynyt.

Aika päivittää Perustelen tarvetta Karjala-käsitysten päivittämiseen.

Vaikka raja suomalaisten ja venäläisten välillä oli 50 vuotta henkisesti ja fyysisesti hyvinkin suljettu, niin silti rajan molemmin puolin on voitu tuottaa identiteettiä menetyksen kokemuksista. Samankaltaisuutta suomalaisten evakoiden ja Karjalaan pakkosiirrettyjen venäläisten kokemuksesta nimittäin löytyy: molempien on edelleen hankala määritellä yksiselitteisesti kotia ja kotipaikkaa.

Ja aivan kuten useat evakot nyky-Suomessa tuntevat, myös 1940- ja 1950-luvulla pakkosiirrettyjen rakkaimmat muistot liittyvät lapsuusaikaan, aikaan ennen pakkosiirtoa.

Kirjoittaja, filosofian tohtori Heli Kananen työskentelee tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.