Mielikuvien perässä

Trendiennusteiden mukaan väki pakkautuu Porvoon ja Turun väliselle kapealle rannikkovyöhykkeelle. Muu Suomi jää köyhäksi takapajulaksi.

Kävin viime viikolla Porvoossa. Helsinkiläisen näkökulmasta ja mielikuvissa Porvoo on sivistyksen ääripäässä. Väkeä on vaikea saada töihin kehäkolmosen ulkopuolelle. Kuopiolainen on kummajainen: voiko Savossakin elää ja asua?

Etelä-Suomi vetää nuoria. Helsinki näyttäytyy mahdollisuuksien luvattuna kaupunkina. Kilpajuoksu elintasosta jatkuu hurjana, vaikka elämän tosiasioiden kanssa sillä on harvoin tekemistä.

Maksat kolminkertaisia asumiskustannuksia ja asut ahtaammin kuin "maalla", käytät työmatkoihin jopa tunteja, kanssaihmiset ovat yhtä kiireisiä ja väsyneitä kuin sinäkin, kenelläkään ei ole aikaa sinulle, on pärjättävä yksin. Mutta onni on ehkä kulman takana, on vain jaksettava painaa.

Näinköhän?

Maalla, myös kotikaupungissa Kuopiossa, kaupunkien rakenne hajoaa ihmisten halutessa asumaan omakotitaloon järven rannalle.

Pitää asua väljästi ja omistaa kaksi autoa. Keskustassa on niin kalliit asunnot. Pienellä laskutoimituksella, mikäli on mahdollisuus luopua autosta, voi keskustasta ostaa ison asunnon. Luontokin säästyy. Mutta naapurit ahdistavat, kun on totuttu asumaan omillaan ja jokainen lastunen virrassa ärsyttää.

Kaiken yllä välkkyy pelottava lama, joka tulee yhtä varmasti kuin sen tulemiseen uskovien määrä kasvaa. Lama ruokkii itseään, sillä nekin joilla ei olisi tarvetta säästää, alkavat varautua lamaan. Ja niinhän se lama tuli.

Olemme aika ennustettavia, me ihmiset.

Mediallakaan ei menisi niin hyvin, jos me emme olisi laumasieluja.

Mutta me seuraamme mielellämme samoja asioita kuin muutkin. Tuntuu kuin elämältä putoaisi pohja, jos ei tiedä, mitä maailmassa tapahtuu. Ja mistä sitä puhuisikaan muiden kiireisten ihmisten kanssa, jos ei niistä samoista turhista asioista, joista kaikki muutkin.

Ei ole helppoa olla erilainen.

On niin työlästä ajatella, mitä mieltä tosiasiassa itse on. Emme ehkä pääsekään luonnostamme mihinkään. Laumasieluissa on voimaa, kun sen ymmärtää yhteishengeksi. Meidän pitää vain itse huolehtia siitä, että mielikuvien pohjalla on faktoja.

Eikö olisi hienoa asua keskisuuressa kaupungissa, jossa työllisyystilanne on muita samankokoisia kaupunkeja huomattavasti parempi, jossa työmatkoihin ei tarvitse käyttää välttämättä puolta tuntia enempää, jossa on puhdasta luontoa, väljyyttä ja harrastusmahdollisuuksia moneen.

Julkiset palvelut pelaavat. Asunnonkin löytää, ja se maksaa paljon vähemmän kuin pääkaupungissa.

Sellainen paikka löytyy, ja on totta.

Kirjoittaja on Kuopion kaupungin kulttuurijohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.