Mieluummin yhtä jalkaa

Savolaiset ja karjalaiset vaalivat itäsuomalaista yhteishenkeä maaherra Pirjo Ala-Kapeen kutsusta omissa perinteisissä maakunnallisissa "Linnan juhlissaan", jotka tällä kertaa pidettiin Joensuussa.

Maaherralle itselleen nämä olivat viimeiset, kun hänen virkakautensa päättyy tänä vuonna. Myös läänien tulevaisuutta mietitään parhaillaan, kun valtion aluehallintoa rakennetaan jälleen kerran uuteen ja entistä parempaan muotoon. On vaikea uskoa, että tämä koko valtakuntaa koskeva suurremontti saataisiin valmiiksi vielä tämän vuoden aikana. Näin on myös syytä uskoa, ettei Pirjo Ala-Kapee jää Itä-Suomen läänin ensimmäiseksi ja viimeiseksi maaherraksi, vaan hänelle nimetään vielä seuraaja.

Vuosikymmen sitten toteutettu lääniuudistus herätti maakunnissa runsaasti vastustusta, eivätkä eteläisen ja keskisen Suomen kolme uutta suurlääniä ole saaneet lämmintä ymmärrystä vieläkään läheskään kaikkien alaistensa mielissä. Itä-Suomen läänin kolmella maakunnalla on ollut onneksi historiallisista syistä paljon yhteistä, joten Länsi-Suomen ja Etelä-Suomen läänien rinnalla maaherra Ala-Kapeen reviiri on ollut huomattavasti näitä yhtenäisempi.

Itse asiassa itäsuomalainen yhteishenki on tänään ehkä vahvempi kuin koskaan. Osa kiitoksista kuuluu Euroopan unionille, jonka aluepolitiikka on pakottanut itäiset maakunnat miettimään suuria tulevaisuuden kysymyksiä saman pöydän ääressä. Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistyminen liittoyliopistoksi on taas paikallisesti murtanut henkisiä patoja ja tuonut tarvittavia lisäkaistoja Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajan symbolina pidetylle Ohtaansalmen sillalle.

Seuraava suuri askel eteenpäin on kenties Itä-Suomen vaalialueen syntyminen. Sillä pudotettaisiin äänikynnys inhimilliseksi pienille puolueille eri toten Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, joista väestökadon vuoksi valitaan enää minimimäärä - kuusi - kansanedustajaa. Ilman vaalilain muutoksia äänikynnys on nousemassa yli kymmeneen seuraavissa eduskuntavaaleissa myös Pohjois-Savossa, jonka edustajat ovat vähenemässä kymmenestä yhdeksään.

Väestökadon ohella Itä-Suomen suurin uhka on tänään, että sille ei pyritä hakemaan luonnollista muotoa, vaan sitä päinvastoin revitään koko ajan milloin mihinkin suuntaan.

Erityisesti riepotellaan Etelä-Savoa. Hyvin vahvasti sitä ollaan tempomassa juuri nyt kaakkoon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson suuntaan, vaikka järkevintä olisi tietysti lujittaa sen hallinnollisia yhteyksiä muihin Itä-Suomen läänin maakuntiin. Miksi Itä-Suomen lääninhallitus on Mikkelissä, jos vaikkapa Etelä-Savolle tärkeät tie- tai koulutusasiat yhdistetään Kaakkois-Suomeen?

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Enemmän lihaa ja perunaa

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.