Mies, joka pysäytti Suomen

Eero Antikaisen kuolema, josta tänään on kulunut 50 vuotta, oli tietenkin etusivun uutinen sen ajan sanomalehdissä. Tapahtuman dramaattisuutta lisäsi tapa, jolla Antikainen siirtyi 54 vuoden iässä ajasta iäisyyteen.

Maan suurimman ja mahtavimman ammatillisen keskusjärjestön SAK:n aiempi johtaja, ministeri, kansanedustaja ja suomalaisen vasemmiston keskeinen johtohahmo tukehtui nukkuessaan, kun tukholmalaisen hotellihuoneen sängyn selkänoja oli lauennut hänen päälleen kuolettavin seurauksin.

Kolme ihmistä oli kuollut Ruotsissa aiemmin samanlaiseen petolliseen surmanloukkuun. Antikaisen kuoleman jälkeen tuo sänkymalli kiellettiin.

Eero Antikaisen elämän suurimmasta hetkestä suomalaisena ammattiyhdistys- ja työväenjohtajana Suomen tiedotusvälineet olivat sen sijaan vaienneet tyystin neljä vuotta aiemmin.

- Me viemme taistelumme päättäväisesti voittoon, Antikainen julisti Helsingin Suurkirkon portailta maaliskuun 16. päivänä 1956 tuolloin jo kaksi viikkoa jatkuneen yleislakon suurimmassa, kymmeniä tuhansia ihmisiä keränneessä joukkokokouksessa Senaatintorilla.

Lakkolaiset hurrasit, voitontahto oli vahva.

Lehdet ja radio eivät kuitenkaan välittäneet tuosta tunnelmasta mitään koko kansalle, sillä yleislakko oli keskeyttänyt niiden toiminnan. Vehmersalmelaissyntyisen Eero Antikaisen nimeä ei ole näkynyt juuri kaikkien aikojen suurimpien savolaisten listalla, vaikka syytä olisi.

Kenestä toisesta savolaisesta ovat jälkipolvet voineet sanoa, että "siinä oli mies, joka pysäytti koko Suomen". Itsenäisen Suomen ensimmäinen ja ainoa yleislakko kesti sitä paitsi liki kolme viikkoa ja tuntui jokaisen suomalaisen elämässä.

SAK:n pitkän historian ensimmäinen puheenjohtaja Eero Haapalainen, joka tunnetaan paremminkin kansalaissodan punaisten ylipäällikkönä, oli Kuopion poikia. Hänen ja Eero Antikaisen ohella järjestön ylimmässä johdossa ei ole paljon muita savolaisia nähtykään.

Savon Sanomien 50 vuoden takaisessa kuolinuutisessa ei SAK:n mahtimiehen savolaisista juurista liiemmin kerrottu, mainittiin vain hänen syntyneen Vehmersalmella. Kerrottakoon noista nyt se, mitä niistä vielä muistetaan.

Eero Antikaisen Juho-isä oli suutari, joka asusti perheineen pienessä mökissä Enonlahdessa Telkkäsessä Vehmersalmen ja Leppävirran rajoilla. Suutarin puheista kyläläiset arvelivat, että tämä olisi ollut poliittisesti kallellaan kommunisteihin päin.

Eero-poika syntyi tammikuun 5. päivänä 1906. Kansakoulun hänen sanotaan käyneen Räsälässä. Lahjakas nuorukainen lähti etsimään leveämpää leipää maailmalta.

Työ tehtaissa, sahoilla ja erilaisissa sekatöissä kouli hänestä luokkatietoisen ay-aktiivin, joka alkoi saada tovereiltaan yhä haastavampia luottamustehtäviä. Jatkosodan aikana hän oli jo Suomen työläisliiton sihteerinä ja nousi sodan jälkeen Suomen maa- ja sekatyöväenliiton puheenjohtajaksi.

SAK:n väliaikaisena toisena puheenjohtajana hän oli vuosina 1949-51 ja samassa tehtävässä vakinaisena aina vuoteen 1954. jolloin hänet valittiin SDP:n miehenä keskusjärjestön puheenjohtajaksi.

Puolueessaan Antikainen ajautui toistuvasti eri linjoille tannerilaisen valtavirran kanssa, ja kun SDP sitten hajosi, hän liittyi puolueesta eronneisiin ns. skogilaisiin. Sisäisten riitojen myötä meni SAK:n puheenjohtajuus vuonna 1958, minkä jälkeen hänet nimettiin Lomaliiton toiminnanjohtajaksi.

Siinä virassa hän lähti myös kohtalokkaalle kokousmatkalle Tukholmaan.

Jälkipolvet ovat muistelleet Eero Antikaista todellisena kaunopuhujana. 1940-luvun lopulta aina kuolemaansa saakka hän oli yksi maan vaikutusvaltaisimmista työväenjohtajista, joka istui niissä pöydissä, missä päätöksiä tehtiin.

Jos hän lie tapellut monta kertaa julman maalaisliittolaisen vastustajansa Urho Kekkosen kanssa, niin Kekkonen poimi hänet vuonna 1958 kulkulaitos- ja yleisten töiden ministeriksi Reino Kuuskosken virkamieshallitukseen.

Yhteydenpito kotiseudulle oli satunnaista, mutta Vehmersalmea ei Eero Antikainen koskaan unohtanut. Litmaniemeläiset saavat kiittää vielä oman pitäjänsä poikaa, joka järjesti heille tien lyhyeksi jääneellä ministeriajallaan.

Miksi ei olisi järjestänyt, kun kunnan lähetystöön valittiin viisaasti jokunen ministerin lapsuudentoveri. Ystäville ei ole tapana sanoa politiikassa ei.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ei mitään uutta auringon alla

Omalakisuus valtaa alaa

Suomelle osavoitto lihan alkuperä-merkinnöissä

Brexit etenee kitisten paukahdusta odotellessa

Äidillä se kesti 15 vuotta, tyttärellä enää viisi

Joko saa luovuttaa?

Terveyskampus palvelee pitkään varkautelaisia

Kiina-suhteiden hoito on tarkkaa tasapainoilua

Harmaat tekstit?

Turvapaikanhakuprosessin valuviat on korjattava pian

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.