Mikä paras kuntakoko?

Pohjois- ja Etelä-Savossa ollaan keskellä kuuminta kuntakeskustelua ensi viikolla. Valtiovarainministeriön ”road show” tulee ensin Kuopioon ja seuraavana päivänä Mikkeliin.

Pohjois-Savon maakunnassa on tällä hetkellä asukkaita viisi prosenttia Suomen väkiluvusta ja lähes puolet Itä-Suomen kolmen maakunnan väestöstä.

Kuntia on 21, joka tarkoittaa lähes puolta Itä-Suomen 52 kunnasta. Kunnista vain Kuopio, Varkaus ja Iisalmi ovat suurempia kuin Suomen keskimääräinen kuntakoko. Toisaalta pieniä kuntia on vain muutama.

Talous- ja väestöennusteet kunnissa ovat sellaiset, että jotain on joka tapauksessa tehtävä. Pohjois-Savossa vain Kuopio on kaikilla väestömuuttujilla maan parhaimman viidesosan joukossa.

Rautavaara on puolestaan maan heikoimman viidenneksen joukossa. Sonkajärvelle ja Pielavedelle arvioidaan runsaimmat väestövähennykset.

Etäisyydet ovat Pohjois-Savossa jo melko pitkiä ja kuntien veroprosentit korkeita. Hajontaa kuntien välillä kuitenkin on.

 

Valtiovarainministeriön rakenneryhmän selvityksen mukaan Pohjois-Savoon jäisi kolme kuntaa.

Yhteen eli Varkauden kuntaan liitettäisiin esityksen mukaan myös Etelä-Savosta Pieksämäen kunta. Rautavaara voisi valita kolmesta vaihtoehdosta Kuopion, Iisalmen tai Pielisen Karjalan suunnan.

Selvityksestä pyydetään kunnilta kirjalliset lausunnot 13.4. mennessä. Tämän jälkeen on vielä kuntakohtaiset kuulemiset.

Ensi viikon tilaisuus onkin ensimmäinen valtion ja Savon kuntien kohtaaminen tehdyn esityksen äärellä. Olemme voineet lukea lehdistä ja kuulla radiosta kuntakohtaisia kommentteja uudistukseen liittyen, useimmiten kielteisiä tai ainakin epäileviä.

 

Edessäni on helmikuun viimeisen viikonlopun Ylen uutinen, jossa kerrotaan kuntajohtajien käsityksiä sosiaali- ja terveydenhuollosta kuntauudistuksessa.

Melkein 60 prosenttia kuntajohtajista on sitä mieltä, että suunnitteilla oleva uudistus ei auta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä.

Mielipiteissä näkyy kahta linjaa. Toisen mielipiteen mukaan esitetty kuntamäärä on aivan liian pieni. ”Parempi tulos saadaan, jos kuntauudistuksen jälkeen kuntia on 120 - 150”, sanotaan vastauksissa.

Tällaisen kannan esittäjät näkevätkin sosiaali- ja terveydenhuollon toteutuvan muunlaisilla yhdistelmillä kuin kuntapohjaisesti. Kannatetaan maakuntatasoista järjestämismallia tai seutukuntamallia.

Osassa vastauksia korostetaan erikoissairaanhoidon valtiovastuuta. Vastausten perusteella osa kuntajohtajista on siis valmis viemään sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteon ja toteutuksen pois peruskunnilta isommille alueille ja erikoissairaanhoidon jopa valtiolle.

 

Toisessa mielipidelinjassa nähdään sosiaali- ja terveydenhuolto osana kuntaa ja sen päätöksentekojärjestelmää.

Sosiaali- ja terveydenhuolto voitaisiin tämän näkemyksen mukaan ”lähteä järjestämään kuntaperusteisesti ”. Tällainen näkemys edellyttää sitä, että kunta on riittävän iso ja sillä on riittävä rahoituspohja järjestää itsenäisesti oma sosiaali- ja terveydenhuoltonsa.

Valtiovarainministeriön mukaan uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on hyvinvointipalvelujen turvaaminen. Sitä todistelua vasten tuntuu ihmeelliselle, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet on jätetty sosiaali- ja terveysministeriön selvitettäväksi ja tästä selvityksestä irralliseksi prosessiksi.

Toinen merkittävä asia hyvinvointipalvelujen turvaamisen kannalta on valtionosuusuudistus. Uudistus vaikuttaa siihen, onko kunnalla mahdollisuutta ja kykyä toimia itsenäisenä palvelujen järjestäjänä.

Nämä kaksi asiaa olisi ehdottomasti tullut esityksinä olla mukana tässä selvitystyössä. Ne ovat kuntauudistuksen tärkeimpiä sisällöllisiä kysymyksiä, joihin kukaan ei nyt osaa sanoa vastauksia. Tämä on kuntauudistuksen valitettavin asia.

Se, että tarvitaan riittävän isoja kuntia, on itse asiassa looginen johtopäätös. Se, millaisilla kuntien ja valtion voimavaroilla esitetyt kunnat toimivat ja millaista sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta uusiin kuntiin nähden istutetaan, ovat tärkeimpiä asioita kuntapäättäjille.

 

Esitys suurkunnista huolestuttaa monia. Pohditaan palvelujen saatavuutta, pitkiä välimatkoja ja reuna-alueiden kurjistumista.

Valtionosuusuudistuksella on mahdollista tukea pitkien etäisyyksien kuntia siten, että riittävä lähipalvelukokonaisuus säilyy muuallakin kuin ison kunnan keskustaajamassa.

Nykyisten kuntien keskuksien elämää kannattaa ylläpitää. Koulu, päiväkoti ja terveysasema turvaavat yhteisöllisyyttä ja osallisuutta huomattavasti paremmin kuin osavaltuustot tai osalautakunnat.

Olin kuuntelemassa valtiovarainministeriön ensimmäistä kuntauudistustilaisuutta Joensuussa. Pohjois-Karjalan 14 nykyisestä kuntajohtajasta viisi oli esitetyn kuntauudistuksen takana ja yhdeksän oli vastaan.

Pian tiedetään puolesta ja vastaan luvut Pohjois- ja Etelä-Savon osalta.

 

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.