Miksi kilpailuttaa?

Kilpailutus ja tinkiminen ovat ajan suuria sanoja. Valtion laitokset, kunnat ja eri julkisyhteisöt pakotetaan suorastaan lain voimalla kilpailuttamaan urakoitaan, hankkeitaan tai ostoksiaan. Jos niin ei tapahdu, asiasta saatetaan nostaa hyvinkin suuren luokan oikeusjuttu.

Vielä ei olla sentään niin pitkällä, että myös yksityiset velvoitettaisiin lain voimalla kilpailuttamaan suuret hankintansa. Suosituksia kyllä annetaan jatkuvasti, mutta kansalaisten omakohtaiset kokemukset todistavat, että kuluttajaviranomaisten neuvoista ei ole käytännössä monestikaan apua.

Mitenkäpä tingit bensiiniautomaatilla, jossa mittari raksuttaa tunteettomasti jossain isossa öljy-yhtiössä tehdyn päätöksen mukaisesti. Harvemmin tulee kenellekään mieleen ruveta ehdottelemaan myöskään päivittäistavarakaupan kassalla, että hintakoodeja syöttänyt myyjä pyöristäisi loppusumman muutamalla eurolla alaspäin.

Näin kalliin sähkön aikana kansalaisia patistellaan kilpailuttamaan ennen muuta sähköyhtiöitä. Aiemmin sähköyhtiöillä oli samankaltainen monopoli omilla toimialueillaan kuin valtiollisella puhelinyhtiöllä, joten kilpailutus tai sähkön toimittajan vaihdolla uhkailu oli käytännössä mahdotonta.

Sähkökaupan vapauttaminen lopetti monopolit, ja innostuneessa hengessä odotettiin, että alkaneen kilpailun vuoksi sähkötariffien hintoja olisi tilaisuus pudottaa jopa tuntuvasti. Varsin pian nähtiin kuitenkin, mitkä ovat sähkömarkkinain todelliset realiteetit.

Tavallisen kotitalouden sähkölaskusta puolet on erilaisia sähkönsiirtoon liittyviä kiinteitä maksuja, joten ne ovat pudonneet välittömästi pois kilpailusta. Laskun toiseen puoleen voi sitkeällä yrittämisellä saada jotain helpotusta, mutta onko se asiaan uhratun vapaa-ajan väärti? Toisaalta sähköyhtiöiden tariffiliuettelot ovat normaaliälyisenäkin pidetyille melkoista hepreaa, joten tuhmempi ei edes yritä tutkailla numeroita, vaan maksaa sen, mitä perinteinen sähköntoimittaja kulloinkin katsoo tarpeelliseksi pyytää.

Jos minkä niin sähkön kilpailuttaminen tuntuu oudolta, kun tiedetään, miten sähköyhtiöt ovat Suomeen syntyneet. Kaikki maakunnalliset tai kunnalliset yhtiöt on perustettu niiden toimialueiden yhteisin ponnistuksin varmistamaan, että yhtiöön liittyvät saavat sähkönsä mahdollisimman varmasti ja edullisesti. Maakunnalliset Savon Voima, Suur-Savon Sähkö tai Pohjois-Karjalan Sähkö eivät ole syntyneet jauhamaan mahdollisimman suuria voittoja osakaskunnilleen, vaan turvaamaan alueen ihmisille ja yrityksille mahdollisimman edullinen sähkövirta.

Sen sijaan että yksittäisiä kuluttajia kehotetaan nyt kilpailuttamaan maakunnallisia tai kunnallisia yhtiöitä keskenään, yhtiöissä valtaa käyttävien kuntien edustajien pitäisi huolehtia luottamusasemansa puolesta, että yhtiöiden hinnoittelu lähtee alueen ihmisten eikä osakaskuntien tarpeista. Aika on uusi ja kilpailuhenkinen, mutta se ei tarkoita sitä, että energiayhtiöt voivat unohtaa syntynsä syyt.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.