Miksi työ vie voimat?

Vielä 60-luvulla kunnallisen virkamiehen työpäivä alkoi leppoisasti aamu kymmeneltä ja päättyi iltapäivällä sopivasti kahden maissa. Väliin mahtui pitkä lounastauko.

Maaseudulla töitä oli totuttu tekemään isolla porukalla. Työ täytti päivän ja eroa vapaa-aikaan ei tehty. Työ oli fyysisesti raskasta, mutta työntekijöitäkin oli paljon.

Tänä päivänä työtä tehdään yhä enemmän ja yhä tehokkaammin. Samalla työuupumus lisääntyy. Elämämme on kehittynyt monella mittarilla paljon paremmaksi kuin aikaisemmin, mutta samalla masennuksesta on tullut "hyvinvoinnin" seuralainen.

Työn vaativuus on kasvanut siten, että yhä harvempi voi kokea onnistumisia ja nähdä tai kokea työnsä tulokset konkreettisesti. Näkymätön työ alkaa väsyttää. Kuka jaksaa loputtomasti aloittaa joka päivä työnsä alusta?

Toisaalta työn merkityksen korostuminen voi viedä työltä pohjaa. Riittääkö motiiviksi seuraavan kvartaalin huipputulos? Liika tehon hakeminen vie työltä usein terveellisen jouston. Kun prosessit suunnitellaan ja toteutetaan tehokkaiksi, ylimääräiset asiat karsiutuvat ja työ muuttuu liian yksinkertaiseksi ja konemaiseksi.

Elämmekin mielenkiintoisia vaiheita. Toisaalta työ on liian vaativaa, mutta samalla liian yksipuolista. Monta kertaa olemme itse syyllisiä työn yksipuolistamiseen. Epämukavuusalueella liikkuva työ koetaan liian hankalana tai jopa pelottavana, jolloin se on helpompi yksinkertaistaa mekaaniseksi suoritukseksi.

Tyypillinen epämukava työ on ihmisen parissa tehtävää työtä, jossa ihmistä tulisi auttaa itse tekemään valintoja tai oppimaan. On helpompi antaa lääke, kuin neuvoa muuttamaan elämäntapaa.

Johtajan on paljon helpompi suunnitella työn kehittämistä työpöytänsä ääressä kuin yhdessä työntekijöiden kanssa.

Kuitenkin heidän kanssaan tehtynä työn kehittäminen olisi huomattavasti järkevämpää, koska kaikki se tieto, mikä työhön liittyy, olisi käytettävissä. Organisaatioiden mullistaminen on kuitenkin useimmin valittu ja helpoimmin tehty uudistus kuin työn todellinen johtaminen, joka vaatii aikaa.

Moderni yhteiskunta painotti erikoistumista ja työn jakoa. Sen juuret olivat säädellyssä ja staattisessa ammattikuntien ylläpitämässä yhteiskunnassa, jossa suutarin tuli pysyä lestissään.

Myös modernit asiantuntijat erikoistuivat pienelle osaamisen sektorille, jossa yhteys käytännön työhön jäi usein teoreettiseksi. Asiantuntijoita myös tyypillisesti valvoo saman alan asiantuntija. Kollegat kuitenkin vain harvoin asettuvat ratkaisevasti eri kannoille etujen valvonnassa.

Työn mielekkyyden lisäämiseksi tulisikin työtä kehittää monipuolisemmaksi. Turha asiakaspalvelun ja asiantuntijuuden ero on kurottava umpeen varsinkin aloilla, joissa on kyse yksilön oikeuksista.

Valistuksen idea ajattelevasta ja ihmisoikeudet omaavasta kansalaisesta osana yhteiskuntaa ei ole kuollut.

Demokratian kehittäminen ja ylläpitäminen on tie kohti kansalaisyhteiskuntaa, joka ei ole suuri platoninen utopia paremmasta maailmasta. Demokratia on aristoteelinen asenne suhteessa maailmaan, jonka mukaan asioita voidaan jatkuvasti korjata ja kehittää.

Ihmisoikeuksille ja kansalaistoiminnalle tulee etsiä tulevaisuudessa muitakin reittejä poliittisen vaikuttamisen lisäksi. Ihmiselle on tärkeää kokea voivansa vaikuttaa itse omaa elämää koskeviin päätöksiin.

Aktiivista kansalaistoimintaa tarvitaan myös työelämän kehittämisessä. Se tuo mieltä työhön.

Kirjoittaja on Kuopion kulttuurijohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.