Mitä kunnilta halutaan?

Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee mitä ilmeisimmin , mutta ilman laajaa älyllistä keskustelua kuntien yhteiskunnallisesta tehtävästä ja rakenteesta.

Missä ovat uudet yhteiskunnalliset tavoitteet ja utopiat juuri nyt, kun tulisi valmistella suurinta yhteiskunnallista uudistusta vuosikymmeniin? Mikä on suomalaisen kuntapolitiikan tehtävä ja tarkoitus? Mikä on kotikuntamme huomenna? Mistä sitä johdetaan? Miten tämä kaikki vaikuttaa minun ja läheisteni elämään? Aiheen luulisi kiinnostavan.

Aluksi kuntauudistuksen tarpeellisuutta perusteltiin kuntatalouden korjausliikkeenä siten, että kuntia yhdistämällä isommiksi saataisiin rahat riittämään hyvinvointiyhteiskunnan menoihin. Tästä tavoitteesta on nyt selkeästi irtauduttu. Avoimesti myönnetään, että kuntatalouteen ei tule lisää rahaa kuntien rajoja siirtelemällä.

Muutoksia kuntarakenteeseen vaaditaan, mutta mitä uudelta kuntarakenteelta odotetaan? Missä visiot ja missiot nyt luuraavat?

Juuri nyt näyttää siltä, että maakuntien keskuskaupungit ja myös kituvat pikkukaupungitkin kyttäävät mahdollisia kuntaliitoksia sillä tavoitteella, että saisivat näin laskeviin asukasmääriinsä kasvua ja tätä kautta kasvatettua poliittista valtaansa. Nyt ei etsitä avoimesti kustannussäästöjä uudelta kuntarakenteelta vaan kelvollista työkalua vallankäytölle.

Mutta meidänhän piti rakentaa hyvää tulevaisuutta suomalaisille eikä ahnehtia valtaa. Eikö politiikka olekaan mahdollisen taitamista?

Ajankohtainen kysymys kuuluu, missä ovat älykkäät kuntaihmiset juuri nyt, kun tulisi käydä julkista keskustelua maailman parhaan paikallishallinnon seuraavasta kehitysaskeleesta? Jos oikein halutaan, niin voidaan löytää aidosti ihan oikeitakin syitä kuntauudistukselle.

Esimerkiksi tällä hetkellä Suomen pinta-alasta vain kolmannes on asuttuna. Runsaassa sadassatuhannessa neliökilometrin suuruisessa ruudussa on vain yksi asukas. Asutuissakin ruuduissa joka viides eli runsaat 20 000 neliökilometrin kokoista ruutua on sellaisia, joissa asukkaat ovat yli 50-vuotiaita.

Minkälainen asutus- ja ikärakenne on maassamme kymmenen vuoden kuluttua? Ketkä asuttavat maaseutua silloin? Vuoden 2015 paikkeilla maaseutupaikkakuntien väestö on keskimäärin ikääntynyt niin pahasti, että muutoksia on pakko tehdä. Muutoin hyvinvointiyhteiskunnan välttämättömimpiäkään palveluja ei voida tuottaa, ei ainakaan kohtuudella.

Suuret kysymykset Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen tavoiteperiaatteet voisivat olla näitä:

- Mistä varat ja työvoimaa hyvinvointi- ja hoivapalveluille?

- Miten turvataan hyvinvointipalvelut maaseudulle?

- Miten saadaan valta ja vastuu tasapainoon ja vallalle tunnistettavat kasvot?

- Uuden rakenteen olisi vastattava vuosien 2015-2025 haasteisiin?

Uuden kuntarakenteen tulisi vastata myös seuraaviin kysymyksiin:

- Miten turvataan kustannustehokkaat palvelut 2010-luvulla?

- Miten yrityksille taata kilpailukykyinen infrastruktuuri ja kilpailukykyinen toimintaympäristö?

- Miten pärjäämme Euroopan muille alueille?

- Onko kunnalla riittävästi osaamista ja resursseja ollakseen uskottava kumppani globaaleilla areenoilla?

- Antaako uusi kuntamalli kuntalasille "oman kodin" eli identiteetin, johon samaistua?

Kohti aluekuntaa Eräs ratkaisu voisi olla aluekuntamalli. Mallin mukaan maakunnista muodostettaisiin aluekuntia, jotka jakautuisivat niin kutsuttuihin "lähikuntiin".

Aluekunta vastaisi nykyisestä maakuntahallinnosta, kuntayhtymistä, verotuksesta ja kaavoituksesta. Valtuustot ja tarvittavat kuntalaisten valitsemat toimielimet olisivat lähikunnissa ja aluekunnissa, mutta tehtävät olisi jaettu läheisyysperiaatteen mukaisesti. Ihmistä lähellä olevat asiat käsiteltäisiin lähikunnissa ja isot sekä laaja-alaiset resursseja vaativat asiat aluekunnissa.

Tällöin aluekunnan valtuustolla olisi paljon poliittista ja taloudellista voimaa vastata alueen kilpailukyvystä. Toisaalta aluekuntamallin avulla voidaan turvata myös pienten lähikuntien identiteetti ja lähipalvelut lähellä kuntalaisia.

Juuri nyt olisi oltava älyllistä kaukokatsetta ajatella yhteiskunnan ja kansalaisten etua pitkälle tulevaisuuteen, eikä laskelmoida oman puolueen tai oman kaupungin vaikutusvallan kasvulla eri vaihtoehtojen välillä.

Aluekuntamalli vähentäisi alueellista byrokratiaa vähentämällä kuntayhtymiä ja jatkuvaa kokoustamista, lausuntojen pyytämistä tai matkustelua eri toimipaikkojen välillä.Se mahdollistaisi pienten organisaatioiden edut kuten joustavuuden ja kansalaisten oman tuntemuksen mukaan ottamisen. Sillä olisi myös ison organisaation resurssit ja suurtuotannon tuotantoedut asioissa, joissa tarvitaan kokoa ja voimaa.

Aluekuntamalli toteuttaa EU:n edellyttämää läheisyysperiaatetta kaikilla hallinnon päätöksenteon tasoilla. Kansalaisia koskevat päätökset tehdään mahdollisimman lähellä heitä itseään. Asioiden hoitotasoille tulee selkeät ja ymmärrettävät puitteet: peruskuntataso, aluetaso, valtakunnantaso ja Eurooppa-taso ja kaikki tuo kansalaisten valitsemilla luottamushenkilöillä miehitettynä.

Poliittinen valta ja vastuu kohtaavat aluekuntamallissa, niin kuin me länsimaiselta hallinnolta olemme tottuneet edellyttämäänkin, eli siten, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaista ja meidän itsemme valitsemien henkilöiden tekeminä.

Demokratian voitto Aluekuntamalli on demokraattinen vastaus globalisaation vaatimuksille paikallisyhteisöstä. Mikäli päädymme syystä tai toisesta isoihin eli pinta-alaltaan laajoihin peruskuntiin, niin tämän muutoksen myötä moni muukin asia yhteiskunnassamme muuttuu meidän sitä haluamatta. Peruskuntamalli olisi kohtalokas virhe Suomen kaltaisessa laaja-alaisessa vesistöjen rikkomassa maassa.

Pääkaupunkiseutu, Oulun, Tampereen ja Turun alueet ovat asia erikseen. On syytä myös muistaa, että näin synnytetyt uudet peruskunnat olisivat parhaimmillaankin eurooppalaisittain erittäin pieniä, eivätkä omaisi riittävästi kehityspotentiaalia tai osaamisen kriittistä massaa alueiden kilpailussa.

Aluekuntamalli on kuntalaisten kannalta selvästi tulevaisuushakuisin esiin tulleista kuntarakennemalleista. Aluekunta vastaisi parhaiten demokratian ja aluekehityksen näkökulmasta väestö- ja asutusrakenteen muutoksiin.

Kirjoittaja on Miehikkälän kunnanjohtaja, joka aiemmin työskenteli samoissa tehtävissä Tuusniemellä ja Vesannolla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Iskut kiirehtivät irtautumista fossiilisista polttoaineista

Uskon ja tieteiden maailmat

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Martat ovat sivistäneet jo 120 vuotta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.