Moni kakku päältä kaunis

Kasvojen säilyttäminen voi tulla elämässä ja etenkin politiikassa kalliiksi. Näin kävi SDP:lle, joka hirttäytyi eduskuntavaalien ja hallituksen pääsyn jälkeen vaalilupaukseensa. Puolue pani oman ja isänmaan arvovallan peliin vaatiessaan vakuuksia Suomen myöntämille Kreikka-lainoille.

Kadunmiehen ja -naisen on mahdoton ynnätä, oliko alkuviikosta julkistettu lopputulos Suomen kannalta kelvollinen. Vakuusjärjestelyn sisäistämiseen eivät riitä talousnerojenkaan aivot, sillä monimutkaisen sopimuksen yksityiskohdista ei ole tiedotettu.

Jos sopimusta arvioi muiden euromaiden näkökulmasta, se on pannukakku. Jos Suomelle räätälöity vakuusjärjestely olisi ollut houkutteleva, europerheen muutkin jäsenet olisivat tehneet hyppien keikkuen samanlaisen diilin. Kukaan muu ei ollut kiinnostunut. Ei, vaikka joukossa oli muitakin AAA-luokan valtioita kuin Suomi.

Kätilönä vakuusjärjestelyn synnyttämisessä toimi euromaiden vakausrahaston johtaja Klaus Regling. Suomalainen talouskomissaari Olli Rehn ehdotti saksalaiselle sateentekijälle urakasta jopa taloustieteen Nobelia. Myös euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Juncker vitsaili avoimesti Suomen kustannuksella vakuusjärjestelyä koskevassa lehdistötilaisuudessa maanantaina.

Suomalaiset poliitikot kestävät naljailun, ei siinä mitään. Jälleen kerran politiikassa on kuitenkin kysymys uskottavuudesta omaan kansaan päin. Ehkäpä tähän vakuusjärjestelyyn sopii vanha tuttu sananlasku moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisällä.

Me suomalaiset tiedämme pahimmassa tapauksessa vasta 30 vuoden kuluttua, mikä euroalueen kalaverkon silmäkoko todellisuudessa oli lokakuussa Herran vuonna 2011. SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on silloin 66-vuotias ja pääministeri Jyrki Katainen (kok.) 70. Riittää siinä kiikkustuolissa tarinoita lapsenlapsille. Voi myös kysyä, onko europerhe edes onnellisesti yhdessä tuolloin? Vai ovatko perheenjäsenet sulautuneet liittovaltioksi ja Suomi yhdeksi osaksi sitä? Jos mahdolliset vakuudet realisoidaan, menevätkö Suomelle tarkoitetut rahat euromaiden yhteiseen kassaan?

Vakuustarinan yksi opetus on, ettei kansalaisten älyä saa koskaan aliarvioida. Lyhyenkin matematiikan lukiossa aikoinaan päntännyt ihminen oudoksuu sitä, ettei suomalaisille rakennettu vakuusmalli kelvannut muille euromaille.

Miksi ei kelvannut? Esimerkiksi siksi, että järjestely on monien euromaiden talousasiantuntijoiden mielestä erittäin kallis. Hinta-laatusuhde on heidän mielestään metsikössä.

Heikko kohta on myös, että mahdollisessa Kreikka-konkurssissa Suomi saa osan maksamastaan tuesta takaisin vasta jopa 30 vuoden jälkeen. SDP:n ei kannattaisi sen vuoksi paljon tuuletella "voittoa". Parhaassakin tapauksessa Suomi jäänee omilleen. Se toki olisi loistava asia epävakaissa oloissa.

Suomi selvisi nyt ilmeisesti ja toivottavasti vähäisin imagollisin vaurioin sai palkinnoksi silkkiin käärityn vakuuspaketin.

Kreikka-vakuudet on myös esimerkki siitä, että sopu europerheessä löytyy aina. Niin nytkin, kiitos Reglingin hokkuspokkustempun.

Surullista oli, että vakuusjupakka kesti pitkään. Tuona aikana hallituksen johtoihmisillä olisi ollut parempaakin tekemistä esimerkiksi omassa kotimaassaan.

Lähiviikot näyttävät, jääkö Kataiselta ja Urpilaiselta aikaa suomalaisille. Kreikkalaiset heiluttavat lakoillaan jo ennestään huteraa laivaansa. Italiasta tihkuu vähän väliä ikäviä uutisia. Homma euroalueella menee kuin Venäjän kuuluisissa metsäpaloista: kun yksi pesäke on sammutettu, uusi tuli roihuaa heti toisaalla.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.