Monta Suomea

Heinäkuussa en poistunut kesäasunnoltamme Kuopion toria kauemmas. Taas havaitsin, että Karttulassa oman työelämän asiat näyttävät erilaisilta kuin Helsingissä.

Virkamiesmoraalini sallii kyllä ajatella lomalla muutakin kuin liikennettä ja viestintää, mutta eihän kukaan voi niitä arjessa sivuuttaakaan.

Juoksun harrastajana koin kantapään kautta suomalaisen perussoratien kunnon. Ei se hyvä ollut, mutta ei kelvotonkaan.

Laki vaatii, että tiet on pidettävä liikennettä tyydyttävässä kunnossa, ja se ehto näytti ainakin nyt kesällä täyttyvän.

Tiellä voi jopa kaahata. Liian moni autoilija sai lenkkeilijän yskimään soraa suustaan. Kaasun kevennys jalkamiehen kohdalla olisi armollista, mutta Helsingissä punaista päin ajavien hengenheimolaisille se ei aina tule mieleen.

Kuopioon asti en juokse, ja linja-autopysäkillekin on 13 kilometriä. Vielä 1970-luvulla linja-auto tuli vajaan kolmen kilometrin päähän, mutta nyt kaupunkiin on käytännössä mentävä omalla autolla. Yksityisautoilua ei pidä suosia, mutta cityn ja maaseudun autoilulla on ero. Liikennepolitiikka voisi nähdä sen paremmin.

Esimerkiksi auton käytön ajasta ja paikasta riippumaton verotus ei tuosta tunnista eroa.

Viestinnänkin yhteydet ovat Karttulassa Helsinkiin verraten vaatimattomat. Televisio toimii jos kaapelikanavia ei kaipaa, ja matkapuhelutkin onnistuvat. Kännykkä antaa myös välttävän laajakaistayhteyden.

Parempiakin tarjotaan, vaikka ei sentään sataa megabittiä sekunnissa niin kuin Helsingissä. Vanha puhelinjohto roikkuu tontin nurkan tolpassa tyhjän panttina. Sitä pitkin bitti siirtyisi vähän nopeamminkin, jos haluaisin.

Karttulan kylille vedetään vesijohtoja, nyt viemäriverkkoakin.

Kerran avattuun kaivantoon sujahtaisi kätevästi myös valokaapeli. Sellaista taloutta ei olekaan, jossa kuituyhteydelle ei ennen pitkää ole käyttöä. Nyt laajakaistapolitiikka keskittyy vakituisia asuntoja palveleviin yhteyksiin, mutta pian ne tarvitaan loma-asuntoihinkin. Kaapeli ei maksa paljon, kaivutyö kylläkin. Rakentajien pitäisi olla hereillä.

Minulle tärkein yhteys maailmaan on kuitenkin sanomalehti, kesällä Savon Sanomat ja Sisä-Savon Sanomat. Viime kesänä ne tulivat arkisin parin sadan metrin päähän, mutta nyt lehti piti hakea melkein kolmen kilometrin takaa. Tuskinpa Helsingin keskustan asukkaana hakisin Hesarin päivittäin Pasilasta.

Itella toisi lehden arkisin kuukauden ajan perille asti, jos maksaisin siitä 77 euroa. Puolen kilometrin päähän se tulisi kahdella kympillä. Maksajia ei taida paljon olla, koska niin moni näyttää hakevan lehtensä kilometrien päästä. Heittolaatikolla tapaa usein naapureita, mikä tietysti on arvokasta sekin.

Lehden jakelu kävelyetäisyydelle olisi silti kestävämpi ja asiakkaille ystävällinen ratkaisu, mutta se on vapaata markkinataloutta. Huono palvelu vähentää varmasti lehtien lukemista, joka kuitenkin on tärkeä sivistyksen mittari.

Muun ohella Karttulan kesillä on se tärkeä arvo, että ne pitävät mielessä miten monta Suomea maahan mahtuu.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Maakunnat toimivat tehokkaasti

Käy Auschwitzissa, niin voidaan puhua vihapuheen kriminalisoinnista

EU-jäsenyyden edut päihittävät edelleen haitat

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.