Musta tai harmaa parempi muuttaa sääntelyksi

Entinen ulkoministeri, kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) kirjoitti torstaina Facebookissa, että tiedustelulainsäädäntöä ajetaan Suomessa läpi ”massiivisella pelottelukampanjalla”. Itse hän kertoi olevan peloissaan, mutta enemmän siitä, miten innokkaasti suomalaista oikeusvaltiota ja sen takaamia kansalaisoikeuksia ja -vapauksia ollaan valmiita rajoittamaan kansallisen turvallisuuden nimissä.

Kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin puolestaan asettui vastahankaan, koska ”Suomessa ei ole osoitettu, että poliisin tullin ja suojelupoliisin toimivaltuudet olisivat puutteellisia” (Helsingin Sanomat 20.4.).

Tuomiojan kirjoitus ja Scheininin lausunto ovat edustavia esimerkkejä argumentoinnista, jolla keskiviikkona esiteltyä lainsäädäntöhanketta eniten vastustetaan tai epäillään. Lähtökohta useimmilla epäilijöillä on, että kaavailtu lainsäädäntö puuttuu perustuslain takaamiin oikeuksiin ilman, että siihen olisi aitoa tarvetta.

Tällainen pohdinta onkin tarpeen. Onko Suomen turvallisuusympäristö muuttunut niin, että viranomaisten nykyiset tiedonhankintakeinot ovat jääneet ajastaan jälkeen? Jos on, tarvitsevatko viranomaiset valtuuksia, joiden säätämiseksi on kajottava kansalaisten perusoikeuksiin ja sen vuoksi muutettava perustuslakia?

Kun halutaan muutosta, on ensimmäinen todistustaakka normaalisti niillä, jotka muutosta haluavat. Suomen nykyinen ulkopoliittinen johto eli tasavallan presidentti ja keskeiset ministerit sekä turvallisuusviranomaiset ovat olleet perusteluissaan yksituumaisia: Suomi ei nykyisten lakien sallimilla keinoilla kykene huolehtimaan kansallisesta turvallisuudesta riittävän tehokkaasti. On viitattu uusiin uhkiin, kuten hybridivaikuttamiseen tai jopa hybridisodankäyntiin, kyberhyökkäyksiin ja terrorismiin.

Selvää on, että ulkopoliittinen johto tai viranomaiset eivät voi terästää perustelujaan kertomalla konkreettisista tapauksista, joiden yhteydessä puutteelliset valtuudet on huomattu. Jotakin sentään tiedetään. Melko noloa on, että Suomi heräsi ulkoministeriöönsä kohdistuneeseen vakoilemiseen vasta kun Ruotsi siitä ystävällisesti kertoi.

On muitakin tapauksia, joissa Suomen turvallisuutta koskevaa tietoa on saatu muiden maiden tiedusteluviranomaisilta. Yksikään valtio ei voi ulkoistaa omaa tiedusteluaan loputtomiin. Suomi tarvitsee samalla tavalla ajantasaisen tiedustelulainsäädännön kuin muutkin läntiset demokratiat.

Ehdotetut valtuudet astuvat osin kansalaisten perusoikeuksien alueelle, mutta hyvää esityksissä on, että se tapahtuu valvotusti. Tuomioistuimilla on rooli, kun valtuuksia konkreettisesti ryhdytään käyttämään. Eduskuntaan perustettava tiedusteluvaliokunta ja uusi tiedusteluvaltuutettu valvovat valtuuksien käyttämistä.

Nykyisin Suomessa ei käytännössä ole lainkaan tiedustelua koskevaa lainsäädäntöä. On hyvä siirtyä mustalta tai harmaalta alueelta sääntelyyn.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.