Muurahaisten kaveriksi?

Ajoimme pitkästä aikaa vanhan koulumme pihaan, viime kerrasta oli kulunut yli kaksi kuukautta. Koulu on jykevistä hirsistä tukevasti rakennettu ja satavuotias, yksin ja hylättynäkään se ei vaapu eikä vinksota, odottelee vain.

Hiljaiselta se näytti, ketään ei ollut kotona, vaikka meitä asukkaita on monta ja varsinkin kesäisin on yleensä vilkasta.

Hiljaisena odottavan talomme sisuksissa kuitenkin kuhisi elämä: keittiöstä löytyi pitkälle edistynyt muurahaispesä. Isoja ja rotevia hevosmuurahaisia.

Ne olivat perustaneet linnakkeensa jääkaapin taakse, koneiston lämpöön. Olivat valinneet parhaan paikan koko vuotta ajatellen, sellaisen missä olisi aina lämmin ja parhaimmillaan ehkä hitusen kosteaakin. Rakennusaineeksi oli kelvannut hirsiseinien välistä löytynyt eriste, jota oli huolellisesti narskutettu palasiksi, pieniksi hiutaleiksi.

Annoimme muurahaisten olla hetken, ennen kuin ryhdyimme lapioimaan mursketta ja yhdyskuntaa ulos.

Kumppanini muistaa huolehtia jotakuinkin kaikista kustakin tilanteesta mahdollisesti seuraavista vaaroista, ja hän ehtikin jo huolestua, palelisimmeko talvella, kun eristehävikki oli niin suuri. Energian kulutus voisi ainakin nousta.

Kannoimme koko hökötyksen - lattiallemme muodostetun keon - ulos. Olimme kilttejä, emmekä tarttuneet hyönteismyrkkyyn. Sitä ei tosin myöskään löytynyt mistään.

Seuraavana päivänä ja sitä seuraavina metsästimme hajamielisen oloisena siellä täällä asunnossamme käppäileviä siivekkäitä hevosmuurahaiskuningattaria. Ne etsiskelivät itselleen asuinsijoja. Muurahaiset alkoivat pyrkiä takaisin keittiöömme.

Kaupasta hankimme myrkkyä, jolla saisimme sekoitettua hajut niin, etteivät ulos kantamamme hyönteiset enää löytäisi meille.

Jotenkin sympaattisia nuo muurahaiset, tekevät ahkerasti työtä ja toimivat yhdessä. Kekomuurahaiset, hevosmuurahaisten pienemmät serkut, muodostavat välillä suorastaan jättimäisiä valtakuntiaan.

Itse asiassa talomme sijaitsee valtavan kekomuurahaisten kuningatarkunnan sisällä.

Kumppanini kaveeraa muurahaisten kanssa, huikkaa ovelta menevänsä kavereitaan katsomaan. Huussin taakse on alkanut ilmestyä epämääräisiä suuria risu- ja puukasoja, kun hän avittaa kavereitaan rakentamaan kekoja, joihin mäyrät eivät pysty.

Mäyrät käyvät tuhoamassa pienempiä pesiä ja nyt odotamme suurta muuttoliikettä isoihin kekoihin - muuttaminen on jo alkanut, mutta pesissä on vielä tilaa, noin lievästi ilmaistuna.

Pesien asukkaat ovat tavallisia kekomuurahaisia. Kumppanini mielestä muurahaisissa ei ole mitään "tavallista", ne ovat kingejä, luomakunnan kruunuja, jotka jo pelkällä lukumäärällään pesevät ihmislajin mennen tullen.

Isot muurahaiskeot sitovat myös ilmasta hiiltä ja torjuvat nekin omalta osaltaan ilmaston ylikuumenemista. Tuo kekoilu on siis lopulta ihan järkevää puuhaa, niin kuin monet ensi silmäyksellä hassunkurisilta, jopa päättömiltä vaikuttavat jutut usein ovat, kun niitä tarkastelee lähempää.

Sitä paitsi nuo muurahaiskaverit ovat pitäneet käärmeet tontiltamme visusti poissa. Kyyt karttelevat pihaamme, vaikka niitä luikertelee naapurustossa.

Eikä punkkejakaan ole näkynyt, vaikka punkkialueella ollaankin.

Kirjoittaja on alunperin siilinjärveläinen dekkarikirjailija, joka viettää kesää Könickin koululla Bromarvissa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.