Myös politiikan sisältö on otettava huomioon

Perussuomalaisten gallupkannatuksen nousu on ennennäkemätön ilmiö suomalaisessa politiikassa. Koskaan aikaisemmin yksikään puolue ei ole normaalioloissa kyennyt vastaavaan. SKDL harppasi sotien jälkeen järjestetyissä ensimmäisissä eduskuntavaaleissa kerralla suurten puolueiden joukkoon, mutta asetelma oli tuolloin kokonaan toinen kuin nyt. SKDL:n nousu perustui siihen, että ennen sotia kielletty kommunistinen puolue sai toimia julkisesti.

Helsingin Sanomien teettämässä tuoreimmassa kannatuskyselyssä perussuomaisten kannatukseksi saatiin 18,4 prosenttia, jolla heltisi jo muodollinen kakkossija. Edellä oli vain kokoomus 20,7 prosentin kannatuksella. Kun kyselyn kahden prosenttiyksikön virhemarginaali otetaan huomioon, voidaan kohtalaisen luotettavasti arvioida, että perussuomalaisten, keskustan (18,3 %) ja SDP:n (17,4 %) kannatus on samalla tasolla, eikä kokoomuskaan ole kaukana.

Mielikuvatasolla murtautuminen muodolliseksi kakkoseksi on perussuomalaisille merkittävä askel. Politiikan tutkijat puhuvat ns. bandwagon-efektistä, jolla tarkoitetaan sitä, että osa ihmisistä siirtyy kannattamaan myötätuulessa purjehtivaa puoletta. Timo Soini ja kumppanit osaavat varmasti hyödyntää kakkossijaansa, vaikka niinikään torstaina julkistetussa Yleisradion kyselyssä perussuomalaiset oli vasta neljäs.

Vaalipäivään on aikaa melko tarkkaan kuukausi. Vaikka perussuomalaisten kannatuksen nousu onkin hieman hidastunut, se saattaa edelleen jatkua. Ei ole mahdoton ajatus, että puolue vaaleissa nousee jopa suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Se taas tarkoittaisi sitä, että puolue olisi vakiintuneen käytännön mukaisesti paalupaikalla, kun eduskuntaryhmät perustuslain mukaisesti vaalien jälkeen ryhtyvät neuvottelemaan uuden hallituksen ohjelmasta ja kokoonpanosta.

Tulisiko Timo Soinista siinä tapauksessa seuraava pääministeri?

Se on mahdollista, mutta yhtä mahdollista pitäisi olla myös sen, että perussuomalaiset eivät ole mukana seuraavassa hallituksessa. Perustuslaki ei tunne määräystä, että pääministerin on tultava suurimmasta puolueesta. Käytäntö on puolueiden sopima ja se on vain 20 vuoden mittainen. On tullut tavaksi puhua pääministerivaaleista.

Tähän saakka käytäntö on toiminut ilman ongelmia. Keskustan, kokoomuksen ja SDP:n tavoitteet eivät ole olleet niin kaukana toisistaan, että hallituksen muodostaminen suuriman puolueen johdolla olisi kariutunut aitoihin ohjelmallisiin erimielisyyksiin. Kumppanikseen suurin on valinnut joko toiseksi tai kolmanneksi selviytyneen puolueen ja halutun määrän pienempiä puolueita.

Perussuomalaisten todennäköinen murtautuminen neljänneksi suureksi puolueeksi monimutkaistaa kuviota. Perussuomalaisten ajama politiikka on eräiltä osin selvässä ristiriidassa keskustan, kokoomuksen tai SDP:n tavoitteiden kanssa. Myös politiikan sisältö pitää ottaa huomioon hallitusta koottaessa. Jos niin ei tehdä, politiikan uskottavuus laskee entisestään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.