Mysteeri Valko-Venäjällä

Joulukuun 19. päivänä 2010 pidetyistä Valko-Venäjän presidentinvaaleista piti tulla osoitus maan demokratian tasosta. Vaikka kaikille oli selvää, että Aleksandr Lukaenko valittaisiin presidentiksi, piti EU:n ja maailman nähdä, että demokratian periaatteita kunnioitetaan. Toisin kuitenkin kävi.

Vaali-iltana Lukaenkon ylivoima näkyi selvästi. Opposition ehdokkailla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä kannatuksessaan edes kymmenluvuille. Samoin Etyj:n edustajat raportoivat monista epäselvyyksistä ja armottomasta opposition ehdokkaiden mustamaalauksesta mutta toisaalta myös siitä, että vaaleissa oli havaittavissa merkkejä tasapuolisuudesta.

Kun tulos oli selvä - 79,65 prosenttia äänistä tuli istuvalle presidentille - opposition pettyneet kannattajat saatiin tekstiviesteillä kokoontumaan Minskin keskustaan. Paikalle saatiin noin 20 000 henkeä rauhalliseen mielenosoitukseen.

Tämän jälkeen kertomukset tapahtuneesta eroavat toisistaan. Viranomaiset väittivät, että jotkut mielenosoittajat pyrkivät murtautumaan julkisten rakennuksien sisälle ja rikkoivat ikkunoita. Kukaan ei tiedä, keitä nämä riehujat olivat. Monien mielestä asialla olivat joko Valko-Venäjän omat tai Venäjän erikoispalveluiden asiamiehet.

On myös pieni mahdollisuus siihen, että jotkut ulkoiset tahot olisivat halunneet presidentinvaalien varjolla organisoida värivallankumouksen samalla tavalla kuin Kirgistanissa vuonna 2010. Mellakkapoliisi ei siekaillut nyt iskeä kaikin voimin. Viranomaiset pidättivät heti noin 1000 henkeä samalla kun siivosivat mielenosoituksen brutaalisti.

Valko-Venäjän turvallisuuselimet käyttivät nyt häikäilemättömästi väkivaltaa, joka näytettiin sitten pian televisiossa ulkomailla. Opposition tunnetuin ja kunnioitetuin ehdokas Vladimir Nekljaev mukiloitiin sairaalakuntoon ja kaapattiin sitten sairaalasta tuntemattomaan olinpaikkaan.

Kurinpalautus? Samoin muut opposition johtajat ja erityisesti presidenttiehdokkaat vangittiin välittömästi kovin ottein. Näin Lukaenkon vaaleja varten koottu "reilun pelin" henki saatiin nopeasti turmeltua ja ulkomaille näytettiin vain pahimman laatuisia mielenosoittajien pieksämisiä.

Näyttää siltä, että Lukaenko pelästyi suunnattomasti sitä mahdollisuutta, että hän joutuisi värivallankumoksen uhriksi. Kun opposition edustaja ja presidenttiehdokas, entinen diplomaatti Andrei Sannikov julisti väkijoukolle, että hän on muodostanut Yleisen Turvallisuuden Komitean, joka tulee neuvottelemaan maan uuden hallinnon muodostamisesta, Lukaenkon maltti näytti loppuneen täydellisesti.

Se mikä tässä kiinnittää huomiota on se, että mielenosoittajien tekemä "tuhotyö" tapahtui varsin nopeasti ja järjestelmällisestä. Näyttää siltä, että mellakkapoliiseilla oli selvästi ohjeet reippaasta pidätyksestä, ja he odottivat vain provokaatiota.

Nyt savun hälvettyä ja Lukaenkon menetettyä kaiken uskottavuutensa kaikki näyttää epäloogiselta ja epäselvältä. Miksi Lukaenkon hallinto teki niin paljon saadakseen vaaleista "reilut" ja ulospäin hyväksyttävät jos lopputulos oli tämä?

Miksi kukaan opposition jäsen ei ole ottanut vastuuta mielenosoituksen spontaanista järjestämisestä ja erityisesti rikotuista ikkunoista, jotka tarjosivat verukkeen niin järjettömään väkivaltaan?

Kaiken tämän tuloksena suhteet EU:hun ja USA:aan ovat nyt kylmenneet ja Valko-Venäjä on nyt suuren naapurinsa sylissä. Se sanasota, jota nämä harjoittivat viime vuonna, on loppunut.

Enää ei televisiokanavilla herjata toisen maan johtajaa tai vihjata salamurhista tai rikoksista. Itse asiassa sopu näiden kahden maan välillä saatiin solmittua ja ennen vaaleja.

Provokaattoreita? Tämä kummallista paradoksia on yritetty selittää sillä, että mielenosoittajien joukossa olisi ollut palkattuja provokaattoreita joko Venäjältä tai yllättävää kyllä Puolasta. Molemmille näille maille Valko-Venäjän lähentyminen EU:ta tai länttä on ollut vähemmän suotavaa.

EU:ssa taas ei ymmärretä Itä-Euroopan monimutkaisia ja usein ristiriitaisia kähmintöjä, joissa tämän päivän vihollinen voi olla nopeasti tulevaisuuden kumppani. Kriisien keskellä laahustavalle EU:lle Lukaenkon tuomitseminen ja Valko-Venäjän työntäminen Venäjän syliin sopii erinomaisesti.

Kiinaa tai Venäjää ei uskalleta uhmata, mutta heikko Valko-Venäjä sopii mainiosti omantunnon rauhoittamisen takia uhriksi. Joka tapauksessa Valko-Venäjän vähittäinen tunnustelu länteen on nyt loppu, ja Lukaenko uhkailee itämaisen despootin tavoin länttä kostotoimenpiteillä.

Tyypillisen paikallisen aatelismiehen temperamentilla Valko-Venäjän johtaja pyrkii näyttämään, että ulkoisen uhan edessä ei peräännytä tuumaakaan.

Viisasta politiikkaa? Toisaalta EU:lla olisi nyt mainio mahdollisuus tehdä toisenlaista ja viisasta politiikkaa suhteessa tähän reaalisosialismin ulkomuseoon. Olisi kuljettava vielä yksi tovi Valko-Venäjän rinnalla ja vaadittava palaamista tilanteeseen ennen mielenosoitusta.

Valko-Venäjälle ja etenkin Lukaenkolle pitäisi antaa mahdollisuus säilyttää kasvonsa ja antaa itse korjata omat - joko provokaation kautta syntyneet vahingot tai sitten miliisien kovien otteiden kautta tapahtuneet vahingot.

Kaikki vaali-iltana pidätetyt pitäisi vapauttaa ja näin antaa signaali siitä, että vaaliprosessissa pyrittiin johonkin toisenlaiseen lopputulokseen kun nyt tapahtui. Parhaimmillaan tilanne voitaisiin resetoida niin, että molemmat osapuolet saataisiin keskustelemaan toistensa kanssa.

Lukaenko on tässä tilanteessa kuitenkin oman ristiriitaisuutensa vanki. Saadakseen tukea EU:sta hänen olisi pystyttävä siivoamaan tekemänsä sotku. Venäjälle lännen kanssa flirttailun lopettava Valko-Venäjä käy mitä parhaimmin ja se on valmis nielemään oman vastenmielisyytensä Lukaenkoa vastaan.

Samoin Puolalle kyseinen tilanne käy hyvin, sillä näyttää siltä, että se noudattaa aivan omaa politiikkaansa Valko-Venäjän suhteen. Lukaenkon kaatuessa Puolan omat intressit olisivat huomattavasti kunnianhimoisemmat kuin EU:n. Näyttää siltä että EU kykenee vain ottamaan käyttöön vanhan politiikkansa - asettamaan Lukaenkon matkustuskieltoon. Opposition jäsenille paluu jäätyneeseen asenteisiin merkitsisi 15 vuoden linnatuomiota ja kovia aikoja.

Vanhan salapoliisiromaanin juonen mukaan syyllinen on yleensä se, jota vähiten voi epäillä, mutta jolla suurin motivaatio tehdä tekosensa. Valko-Venäjän tilanteessa näyttää siltä, että varsinainen provokaattori jää löytämättä eikä tilanteesta eniten hyötyvä halua pitää siitä vähiten meteliä.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori ja dosentti.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.