Nälkäkuuri näivettää näköalan

Elinvoimaa antava kulttuuri on suhteellisen halpaa ylläpitää, mutta juuri siitä on helpointa leikata talousvaikeuksien keskellä. Näin kiteyttää johtaja Antti Hautamäki Sitran tuoreessa Muutoksen Suomi -raportissa, joka arvioi kansakunnan muutosvalmiuksia maailmanlaajuisessa talousmyllerryksessä.

Työryhmän raportissa muistutetaan, miten Aallon, Sibeliuksen, Schjerfbeckin tai Ville Valon kaltaiset sankarit pitävät Suomen mainetta yllä, mutta taiteen kenttä, josta he ovat ponnistaneet, kituuttaa aivan erilaisissa puitteissa. Kaukana ei ole puhe nälkätaiteilijoista.

Taidetta tuetaan julkisin varoin, jotta taataan monipuolinen tarjonta pienillä markkinoilla. Taide myös rakentaa kansallista identiteettiä. Täsmälleen samat perustelut pätevät, kun pohditaan paikallista kulttuurin tukemista.

Kuopion kaupungin talouskurimuksessa myös kulttuuritoimi joutuu tinkimään tavoitteistaan.

Veronkannon kirkas moraali sanoo, että sosiaali- ja terveyspalveluista on huolehdittava ensisijaisesti ja riippumatta kansalaisen maksukyvystä. Kulttuuri ei ole akuutti elämän ja kuoleman kysymys, joten linjaus nostaa pääsylippujen hintoja on kipeistä ratkaisuista paras.

Kulttuurilaitosten juustohöylääminen on kuitenkin aina näköalaton ratkaisu. Siinä syödään tulevaisuuden kuormasta.

Talouden laskusuhdanteessa kortteja jaetaan uudestaan, ja tyypillisesti rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Niinpä esimerkiksi teatterin ylimääräiset valtionosuudet hylännyt Kuopio joutuu kiristämään vyötä entisestään, kun suurten kaupunkien teatterit nauttivat porkkanarahastaan.

Myös kaupunginorkesterin kehittämisohjelman jäädytys on murheellinen päätös. Jos uusia soittajia ei saatu hyvinä aikoina, mitä onkaan luvassa laihoina vuosina?

Talousahdingosta noustaan ennen pitkää, mutta sitä ennen kulttuurin maine säteilee ennalta-arvaamattoman kauas.

En edelleenkään usko, että kulttuurin tukemisen vankin perustelu pohjaa sen terveys- ja hyvinvointivaikutukseen. Tällainen ennaltaehkäisevä teho on osin spekulatiivinen eikä pärjää vertailussa sosiaali- ja terveyspalvelujen suoran tukemisen kanssa.

Olisi houkuttelevaa ilmaista, että kulttuuri on itseisarvo, ei välinearvo jonkin ulkoisen päämäärän saavuttamiseen. Kulttuuri on kuitenkin itseisarvo vain niille, joille se sitä on. Vapaassa yhteiskunnassa on siedettävä myös huonoa makua tai suoranaista mauttomuutta.

Satsaus kulttuuriin ei siis vähennä tarvetta panostaa sosiaali- ja terveyspuolelle. Sen sijaan se on investointi, joka on omiaan kasvattamaan yhteistä veropottia. Vilkas ja monipuolinen taide-elämä ilmaisee kasvukeskuksen hengen virkeyttä.

Kulttuurin tukeminen kertoo yhteisöstä, jolta kertyy ylijäämää ja jolla on varaa elämänlaatuun, ei ainoastaan päivästä päivään hengissä pysymiseen.

Kallista signaalia ei kuitenkaan voi väärentää. Taideyleisö on lahjomatonta eikä tässä auta mikään brändinrakennus. Esimerkiksi Kuopion kaupunginteatteri voi kääntää tuloksensa voitolle tekemällä pelkästään Särkelä itteä tai Hilimanpäiviä. Kaupungin maine teatterikeskuksena kuitenkin kärsisi.

Kaupungin budjetointi kannustaa lyhytnäköisyyteen, jossa kulttuurilaitosten tulos tehdään varmoilla hittikappaleilla varttuneeseen yleisöön painottaen. Tämä on väärä viesti kaupunkiin houkuteltaville veronmaksajille. Onneksi teatterin ja Musiikkikeskuksen johdoissa on riittänyt näkemystä tasapainotella hienovaraisesti taiteellisuuden ja kaupallisuuden ristipaineessa.

Kirjoittaja on ajankohtaistoimituksen esimies.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.