Naakat muistuttivat

Muuttomatkallaan ollut lähes sadan yksilön naakkaparvi lehahti yhtäkkiä pihakoivuihin. Vetreä mielikuvitus aiheutti vaikutelman, että linnut tuijottivat ja tarkkailivat meitä. Hämärtyvässä illassa tunnelma oli yhtäkkiä kuin Alfred Hitchcockin Linnut-elokuvasta, minkä tulin ääneen lausuneeksi.

9- ja 7- vuotiaat halusivat tietää, millainen elokuva se on. Selitin sen olevan maailman kuuluisimpia jännityselokuvia, jonka tarina on mielikuvitusta: Linnut ikään kuin liittoutuvat ihmisiä vastaan, kokoontuvat parviin, odottavat ja sitten hyökkäävät. Porukan päätöksellä lintuparvet tunkeutuvat taloihin kauhealla voimalla ja käyvät nokkineen ihmisten kimppuun.

"Onko siinä elokuvassa onnellinen loppu?" 9-vuotias tiedusteli. Sanoin, ettei ole, vaan lintujen hyökkäyksen uhka jää lopussa edelleen ikään kuin leijumaan kaiken ylle.

"En tiennytkään, että elokuvissa voi olla niin. Luulin, että kaikissa elokuvissa on onnellinen loppu", 9-vuotias sanoi vakavana. Olihan hän lastenkirjoista ja -ohjelmista jo varhain oppinut, että olemassa oli "hyviksiä" ja "pahiksia", mutta "hyvikset" voittivat aina!

En raaskinut sanoa, että oikeassakaan elämässä ei taida aina olla onnellista loppua.

7-vuotias jäi istumaan tienoille eikä uskaltanut poistua. Näin hänen silmistään pelottavia ajatuksia ja kysyin, mitä hän mietti.

"No sitä mitä siinä elokuvassa tapahtuu", hän kuiskasi. Lapsi rauhoittui vasta kun selitin, että elokuvan tarina oli tosiaankin mielikuvitusta eivätkä Luojan taivaan linnut uhkaa meitä vaan ovat suloisia ystäviämme.

Tällainen voima oli pelkällä tarinalla; muutamalla sanalla siitä, mikä oli elokuvan juoni. Hyvä ettei seurauksena ollut painajaisunia! Entäpä, jos pikkukaverit olisivat saaneet nähdä Linnut?

On helppo olla samaa mieltä sen kasvatusalan ammattilaisen kanssa, jonka nimeä en muista.

Hänen mukaansa suurin lapsiamme kohtaava onnettomuus on se, jos heidät jätetään toistuvasti itsekseen kuvaruudun ja tietokoneen kanssa vailla valvontaa, sääntöjä ja selityksiä. Välinpitämättömänä siitä, mitä pienet silmät saavat nähdä ja pienet korvat kuulla. Jännitystä? Kauhua? Aikuisten maailman asioita ihan liian varhain?

Lapsi ei osaa eikä hänen tarvitse osata erottaa, mikä on tarua ja mikä totta. Asiat, joita hän ei ymmärrä, ahdistavat. Pelottavia elokuvia ja pelejä seuraavat painajaisunet. Toden ja epätoden rajat saattavat hämärtyä. Arkielämä alkaa ehkä vaikuttaa kuvitteellisten hahmojen taistelukentältä.

Kännykkä- ja digikameroiden ja internetin aikakauden lapsi tarvitsee myös selkeitä sääntöjä ja tietoja siitä, mihin tekniikkaa saa käyttää ja mihin ei. Ilman niitä hän saattaa helposti siirtää muka hassun kuvan kaveristaan internetiin kaikkien saataville.

"Jos kirjoitat nimesi googlen hakukoneeseen, sieltä saattaa löytyjä noloja kuvia tai videoita. Niitä käyttämällä nettikiusaaminen on yleistä", kertoi 9-vuotias maaseudun koululainen.

Aikuisen mielestä lapsi saattaa olla kypsä ja kehittynyt, koska hän on näppärä vaikkapa teknisten vempeleiden käsittelyssä.

Mutta sisin on vielä lapsen, joka kaipaa selkeitä sääntöjä ja aikuisen selityksiä avaran maailman ilmiöille - lapsen, joka kaipaa turvallisuuden tunnetta. Tästä naakat muistuttivat.

Kirjoittaja on lapinlahtelainen tietokirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Pääministeri joutuu lujille: Kestävyyttä ja hyviä hermoja vaaditaan

Käräjäoikeusuudistuksen virhe on nyt hyvä korjata

Inkluusio toimii teoriassa mutta ei käytännössä

Vankien vaihtoa ja varovaa optimismia

Totuudessa pysyminen ei aina ole ihan yksinkertainen juttu

Viranomaisia on varjeltava maalittamiselta

Kirkon rahat eivättahdo riittää seiniin

Ensi joulu sai muuttaa historian!

Postista al-Holiin

Britit halusivat päättää jahkailun brexitistä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.