Narsistin mediatyökalu

Sosiaalinen media on haastava laji. Epäsosiaaliselle ihmiselle se tarjoaa työkalun jokapäiväiseen yhteydenpitoon eli eräänlaiseen small talkiin, mutta mitään syvällisempiä tilityksiä elämän koukeroista en nettiin lataa.

Facebook on keikkunut tietokoneeni työpöydällä pian kuusi vuotta. Suhtauduin siihen aluksi varauksellisesti ja ihmettelin, miten eräillä on aikaa roikkua sivustolla työpäivän aikana jopa useita tunteja.

Ihmettelen sitä edelleen, koska oma kerta-annokseni on viisi tai korkeintaan kymmenen minuuttia. Rituaali toistuu 2-3 kertaa vuorokaudessa, mutta välillä saattaa venähtää viikko nettipaastolla.

Myös sosiaalisen verkoston syntyminen otti aikansa. Kun naamakirjataipaleeni alkumetreillä meitä oli alle 100000 suomalaista, nyt rinkiin tuntuvat liittyneet melkein kaikki 30–60-vuotiaat kansankerrokset.

Minulle riittää heistä noin 200 tuttua, jotka olen tavannut myös elävässä elämässä. Kun on liikkeellä kaikille avoimella statuksella, someen ei todellakaan kannata möläyttää mitä tahansa edes omalla etusivullaan.

Twitterissä kökköjä alapäävitsejä heitelleen tv-toimittaja Tapio Suomisen edesottamukset somessa ovat varoittava esimerkki ylilyönnistä, josta hänen työnantajansa Yle tuskin ilahtui.

Viime aikoina olen törmännyt ulkopuolisuuden tunteeseen. Syynä Twitter, tuo sinisen kyyhkyn siivin lentävä sanansaattaja, joka on niin trendikästä että. Enimmäkseen siellä ovat äänessä Tuomas Enbuske ja Alexander Stubb (kok.), joiden länkytystä on mediassa tarjolla tarpeeksi muutenkin.

Twitteristä on tullut minulle handicap, koska en ole sisäistänyt twiittauksen syvintä olemusta. Twitter tarjoaa toki tässä ajassa viestikanavan äänekkäimpien ja röyhkeimpien ajatuksille, mutta entä sitten?

Twitter sisältää perusajatuksen siitä, että rakennat itsestäsi brändin huomioyhteiskunnan pelisäännöillä. Voit pitää itseäsi melkoisena mielipidejohtajana, jos sinulla on yli 5000 seuraajaa. Twitter on ihanteellinen mediatyökalu narsistille.

Omalle Twitter-tililleni olen houkutellut tähän mennessä seitsemän seuraajaa. Surkea suoritus, mutta eipä kai 14 tyhjänpäiväiseltä twiitiltä muuta voi odottaa. Seurattuja on omalla listallani sentään 44 ihmistä.

Median rakkikoiran roolissa olen pohtinut sitäkin, miten sosiaalisessa mediassa operointi pitäisi sopeuttaa varsinaiseen leipätyöhöni toimittajana. Sisällöntuottajana paiskin töitä sekä palkanmaksajalleni että somen kautta ilmaiseksi kilpailevalle medialle.

Normaalisti alalla vakiintuneen käytännön mukaan se on kiellettyä tai ainakin luvanvaraista, mutta nykyisin se on työnantajan mukaan jopa toivottavaa.

Ihmettelenkin, missä vaiheessa mediatalot ovat hukanneet sen tosiasian, että Twitter ja Facebook ovat yhä selvemmin suoria kilpailijoita suomalaiselle kaupalliselle medialla.

Twitter ei ole vielä julkaise mainoksia, mutta Facebook tulvii bannereita ja täsmämainontaa sivuston käyttäjästä urkitun tiedon pohjalta. Suomalaisten nettilehtien jutuista on silti lähes poikkeuksetta linkitykset someen, josta ne vuotavat ilmaiseksi sisällöksi kilpailijalle.

Ilmeisesti perustelu on se, että taistelu kansainvälisiä mediajättejä vastaan on jo hävitty. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää liittoutuminen vihollisen kanssa.

Kirjoittaja on Savon Sanomien taloustoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Tiedeuutisissa liioittelu on pahinta myrkkyä

EU-parlamenttiin tarvitaan tänään taistelevia norsuja

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Hyvä vihollinen

Eläkeläisköyhyyttä voisi torjua lääkekorvauksilla

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.