Neljän kauppa

Suomessa käydään presidenttipeliä kuusi vuotta eli heti siitä lähtien, kun valittu presidentti on virkaansa astunut. Pitkäkestoisuudestaan huolimatta meidän presidenttipelimme on nappikauppaa verrattuna siihen vuoden rajun loppurutistukseen, jonka Yhdysvaltain presidentinvaalien kärkinimet joutuvat läpikäymään. Rahaa palaa ja ruumiita tulee, kun ehdokas toisensa jälkeen joutuu luopumaan leikistä kannattajien puutteessa.

Meneillään oleva vaalitaistelu alkoi tavanomaisen sekavasti, mutta asetelmat ovat nyt kuitenkin selkeytyneet harvinaisen varhaisessa vaiheessa. Muutamien käytyjen esivaalien jälkeen vaalit ovat käytännössä enää neljän kauppa. Nykyisen presidentin George W. Bushin puolueen, republikaanien, ehdokas on joko John McCain tai Mitt Romney, kun taas demokraattien taistelupariksi ovat varmistuneet lopullisesti Hillary Clinton ja Barack Obama.

Ensi tiistaina esivaalit jatkuvat perinteisellä supertiistailla , jolloin äänestetään yli 20 osavaltiossa. Äänet hajaantuvat niin, ettei kokonaiskuvan uskota vielä olennaisesti muuttuvan.

New Yorkin pormestarina maailmanmaineeseen noussut Rudy Giuliani yritti vielä tunkea McCainin ja Romneyn kylkeen Floridan esivaaleissa, mutta epäonnistui ja heitti pyyhkeen kehään. Kokenut ja arvostettu John Edwards huomasi vastaavalla tavalla jäävänsä kärkikaksikon jalkoihin ja teki asianmukaiset johtopäätökset.

Äänestäjäin ja tiedotusvälineiden kannalta nyt syntynyt paritilanne on tietenkin herkullinen ja yksinkertaistaa vaalia. Republikaanien ei tarvitse miettiä muuta kuin, valitaanko perinteinen amerikkalainen kunnian mies ja sotasankari vaiko toinen kunnian mies, mutta mormoni. Demokraateilla valinta on vieläkin selkeämpi: nainen vai musta?

George W. Bushin kausi on ollut Yhdysvalloille raskas. Supervalta on juuttunut päättymättömään sotaan Lähi-idässä ja painunut taloudellisesti syvään lamaan, josta keskuspankki yrittää epätoivoisesti nostaa kansakuntaa ylös koronalennuksin.

Bushin pohjalukemiin painunut suosio syö väistämättä myös republikaanisen puolueen kannatusta, ja demokraateilla on periaatteessa elämänsä tilaisuus selättää vastapuolensa.

Demokraattisella puolueella on myös erinomaisen kiinnostavat ja vahvat ehdokkaat. Hillary Clinton on käynyt läpi kovan poliittisen koulun ja osoittautunut lujaksi naiseksi. Barack Obamassa on taas aivan uudenlaista tuoreutta ja uutta ajattelua, joka tuo monille mieleen edesmenneitten Kennedyjen aikakauden.

Demokraateilla on hyvistä ehdokkaista huolimatta kuitenkin yksi iso pulma: hyväksyykö kaikkien amerikkalaisten äänestäjien enemmistö naisen tai mustan presidentiksi jo tässä vaiheessa?

Suuruudestaan huolimatta USA on hyvin perinteisesti elävien pienyhteisöjen maa, jossa arvostetaan uskontoa ja perinteisiä arvoja. Äänestäjien puoluesiteet ovat hölliä, joten presidentinvaalista muodostuu helposti henkilövaali. Vaikeuksien keskellä on kysyntää sankareille, ja siinä on politiikassa ryvettymättömän, sodassa menestyneen ja kirkkouskovaisen senaattori McCainin tuhannen taalan paikka, puoluetoveri George W. Bushin tuomasta painolastista huolimatta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Virheeni tekevät minusta minut – "10 000 tapaa, jotka eivät toimi"

Kuopion keskustan ilme kirkastuu nopeasti

Lääkäreillä pitää olla velvoitteet julkiselle puolelle

Videot ovat tulleet jäädäkseen

Lobbarirekisteri lisää median vastuuta

Kolmikannan tehoja mitataan nyt numeroilla

Koleus kurittaa liiketoimia ja siihen on sopeuduttava

Mylläri Menocchion maailmankuva

Keskustan tilanne on vakava

Taloustaidosta ei ole omaksi oppiaineeksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.