Neuvottelujen aika

Kunnallisvaaleista on kulunut reilu puolitoista kuukautta. Moni ensi kertaa mukana vaaleissa ollut oli siinä käsityksessä, että vaalienalusaika on sitä kiireisintä ja haasteellisinta aikaa. Toisin on todellisuus. Vaaleista ne kiireet vasta alkavat.

Kun lopulliset tulokset vahvistetaan, alkaa poliitikkojen päässä tutkiskelun aika.

Käydään läpi henkilökohtaiset ilot ja pettymykset, arvioidaan oman ja toisten ryhmien menestystä. Kalkuloidaan valtuustopaikkojen perusteella vertailulukuja, harmitellaan tai onnitellaan itseämme, kun tehtiin vaaliliitto tai oltiin tekemättä. Jossitellaan kuinka lähelle jäi seuraava paikka tai kiitetään kädet ristissä täpärästä rimanylityksestä.

Tiedotusvälineille selitetään asiat omalta kannalta aina parhain päin. Kannatuksen pienikin lisäys on voitto, ja selväkin tappio on torjuntavoitto.

Jokaisesta, ainakin isosta ryhmästä, tuntuu aina löytyvän analyytikko, joka osaa kertoa mitä tullaan omin voimin saavuttamaan hallitus- ja lautakuntapaikkojen jaossa.

Sitten alkaa spekulointi erilaisten liittoumien synnyttämisestä. Entäpä jos nuo olisivat meidän kanssa kompuksessa tai nuokin vielä. Voisimme saada yhdet paikat lisää yhteisin voimin.

Meidän osuus voisi olla lisäpaikoista vaikkapa tämä. Tyytyisivätköhän pienet näihin? Mitähän puheenjohtajapaikkoja me otamme? Vaalitulosta muokataan uuteen uskoon.

Yhteisen pöydän ääreen on istuttava ja tulokseen päästävä. Kukaan ei halua oikeasti käydä ratkomaan paikkajakoja valtuustossa suhteellisten vaalien kautta. Tulos kun on etukäteen laskettavissa, kiitos d'Hondtin järjestelmälle.

Itse olen ollut mukana vaalien jälkeen seitsemässätoista neuvottelussa ja lisää on vielä luvassa ennen kuin joulurauha Turusta julistetaan. Lisäksi on joka välissä käyty puhelinkeskusteluja ja sähköpostin vaihtoa niin omien kuin muidenkin kanssa.

Toiveita ja vaatimuksia kertyy kasapäin. Niistä on sitten parhaan kyvyn mukaan laadittu omat tavoitteet ryhmänä ja oikeudenmukainen jako sisäisesti.

Uudessa Pieksämäen kaupungissa palapeli oli monimutkainen ja haasteellinen. Tarpeeksi työtä olisi ollut puolueiden välisessä jaossa ja tasa-arvolain vaatimuksissa. Kolmanneksi leveliksi saimme itse hyväksymämme kuntaliitossopimuksen, jossa paikkajako piti siivilöidä vielä valittavien asuinpaikan mukaan vanhan kuntajaon mukaisesti.

Tämä pitkitti neuvotteluja ja johti paikoin absurdin tuntuisiin ratkaisuihin. Niiden kanssa on kuitenkin elettävä vielä lähivuodet.

Toivoa sopii, että poliittiset ryhmät löytävät saamilleen paikoille motivoituneita, aktiivisia, osaavia ja sopivassa suhteessa poliittisen uransa alkutaipaleella olevia ja jo kokemusta hankkineita ihmisiä.

Kunhan loputkin neuvottelut on saatu päätökseen ja kukin asettunut saamaansa rooliin, niin päästään itse asiaan, huolehtimaan siitä, että palvelut toimivat ja talous on terveellä pohjalla.

Neuvottelutulos on silloin parhaimmillaan, kun kaikki tuntevat saaneensa tavoitteensa kohtuudella läpi ja myönnytykset ovat siedettäviä. Kisaillaan sitten taas neljän vuoden kuluttua - ennen ja jälkeen vaalien.

Kirjoittaja on Vaalijalan kuntayhtymän kuntoutusylilääkäri Pieksämäeltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.