Niinistöllä on oma linja Nato-kantojen välissä

Moni asia Suomessa on muuttunut kylmän sodan jälkeen, mutta yhteinen raja Venäjän karhun kanssa on aivan yhtä pitkä kuin ennenkin.

Rajan olemassaolo unohtui, kun Venäjä oli heikko ja sen arveltiin myös pysyvän heikkona.

Viimeistään menneen kevään tapahtumien jälkeen useimmat ovat oivaltaneet, että itärajan takana on jälleen suurvalta, joka uhoaa ja toimii kuten suurvalta: kyselemättä ja häikäilemättä.

Venäjä on anastanut tänä vuonna Ukrainalta Krimin ja provosoinut törkeästi Itä-Ukrainaan väkivaltaisia levottomuuksia.

Syvässä rauhantilassa suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu ennätti polarisoitua kylläpäs-eipäs-tyyppiseksi Nato-kinasteluksi.

Keskustelun näköalattomuudesta erityistä huolta on kantanut tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka Naantalin Kultarannan keskusteluissa hoksautti Naton kannattajia ja vastustajia siihen, että oikeastaan kumpikaan ei ole mahdollinen vaihtoehto ilman uskottavaa omaa puolustusta.

Maanantai-iltana A-studion haastattelussa presidentti paukautti ihan suoraan, että Suomella ei ole uskottavaa puolustusta tällä hetkellä. Toimintamenoihin rahaa riittää, mutta kalustohankintoihin ei. Joka vuosi pitäisi panostaa vähintään 50 miljoonaa euroa kaluston ostoon summaa vähitellen kasvattaen niin, että ensi vuosikymmenen alkupuolella summa olisi 150 miljoonaa euroa vuodessa. Hän ei ottanut puheeksi hävittäjähankintoja, jotka odottavat vuoden 2025 tienoilla. Jos kaikki Hornetit korvattaisiin uusilla koneilla kerralla, laskua tulisi maksettavaksi kymmenisen miljardia euroa.

Nato-jäsenyyden sijasta Niinistö haluaa puhua kumppanuuksista, joita hän näkee neljä: Pohjoismaiden, Ruotsin, EU:n ja Naton kanssa. Toistaiseksi on vielä epäselvää, mikä noiden kumppanuuksien merkitys olisi silloin, kun niihin yritettäisiin turvautua.

Presidentin kumppanuuspuheet ovat saaneet osakseen enemmän kummastusta kuin ymmärrystä ja kannatusta. Puolustusvoimien tuleva komentaja Jarmo Lindberg tokaisi EU:n yhteisestä puolustuksesta hieman sarkastisesti, että mitä sopimuksilla on tavoiteltu, ihan maaliin ei ole päästy  – ja kehittämisen tarvetta on (Yle Uutiset 9.6.).

Vaikuttaakin siltä, että tasavallan presidentti vetää ikiomaa linjaansa Naton kylläpäs-eipäs-linjojen välissä. Miksi hän niin tekee, on erittäin mielenkiintoinen kysymys. Hän on Suomessa parhaiten informoitu Venäjän aikomuksista ja kannoista: paremmin kuin sotilaat ja paremmin kuin asiantuntijat ja johtavatkin poliitikot. Muut eivät esimerkiksi ole jutelleet tämän tästä Venäjän presidentin kanssa kahden kesken.

Yhtä kaikki syntynyt tilanne on omiaan vahvistamaan tasavallan presidentin asemaa. Ei olisi ihme, vaikka keskustelu presidentin valtaoikeuksista viriäisi esimerkiksi tähän tapaan: pitäisikö sittenkin myös presidentin edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.