Nollatoleranssi on karkaava tavoite

Koulukiusaamista jossakin muodossa lienee ollut yhtä kauan kuin koulujakin. Sen muodot muuttuvat ajan mukana. Tätä päivää ovat muun muassa netti- ja kännykkäkiusaaminen.

Täysin tuomittavasta ilmiöstä ei yrityksistä huolimatta ole päästy eroon ja koulujen johtajien tuntuu olevan vaikea sitä myöntää. Usein kuulee vakuutettavan: meillä on nollatoleranssi; oppilaitoksessamme ei siedetä koulukiusaamista eikä sitä esiinny.

Ehkä onkin kouluja, joista kiusaaminen on onnistuttu täysin kitkemään, ainakin väliaikaisesti.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton maanantaina julkistama kyselytutkimus antaa miettimisen aihetta. Sen hätkähdyttävin tulos on, että nuoret eivät kerro kiusaamisesta koulun aikuisille, koska eivät usko siitä olevan hyötyä. Osa nuorista on kokenut tilanteen vain pahentuneen puhumisen jälkeen.

Antaako tämä aikuisille sen harhaanjohtavan kuvan, että kiusaamista ei esiinnykään, koska siitä ei tulla kertomaan?

MLL:n selvitys on laaja. Se sisältää yli 15 000:n yläkoulussa, lukiossa ja ammattioppilaitoksessa opiskelevan 12-19-vuotiaan nuoren ajatuksia kouluhyvinvoinnista ja kiusaamisesta. Internet-kyselyyn vastanneista enemmistö oli tyttöjä, kuten varmaan kiusatuistakin.

Taloustutkimuksen kanssa toteutettuun vanhemmille suunnattuun kyselyyn vastasi yli 1 000 vanhempaa. Senkin tulos on hämmentävä; vanhemmat eivät tunne koulujen kiusaamisen vastaisia käytäntöjä.

Eivätkö ne olisi vanhempainiltojen ja muun koulun ja kodin välisen kommunikoinnin tärkeimpiä teemoja?

Kiusatut nuoret olivat kokeneet, että eniten hyötyä oli omille vanhemmille kertomisesta, mutta toistuvasti kiusaamista kokeneista nuorista lähes puolet ei ollut puhunut siitä edes vanhemmilleen. Jos kiusaamisesta ei puhuta kotona, vanhemmat saattavat olla siinä uskossa, että koulussa on kaikki hyvin. Kouluhaluttomuutta tai jopa masennusta ei aina osata yhdistää kiusaamiseen.

Melkein joka kolmas kiusatuista nuorista ei ollut kertonutkaan asiasta kenellekään. Nuoren kynnys puhua kiusaamisesta edes kaverille saattaa olla hyvinkin korkea. Jos hän sen ylitettyään vielä joutuu kokemaan, ettei kertomisesta ollutkaan mitään hyötyä, sen täytyy olla nuorelle suuri pettymys.

Aina kiusaamisen syytä ei ole osoitettavissa. Se saattaa olla esimerkiksi jokin fyysinen poikkeavuus, jolle nuori ei voi mitään ja joka jo itsessään tuottaa hänelle surua. Kiusatuilta nuorilta puuttuu usein kaveripiiri ja he jäävät yksinäisiksi syrjästäkatsojiksi.

Selvityksen tulokset kertovat epäluottamuksesta nuorten ja koulun aikuisten välillä. Viesti on otettava vakavasti. Käsittelemättä jääneet kiusaamiset saattavat seurata läpi elämän raskaana taakkana ja huonommuuden tunteina. Eräiden kiusattujen myöhemmistä vaiheista tiedämme jo aivan riittävästi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.