Nuorten passiivisuus veti äänestysprosenttia alas

Voidaanko väittää, että vaalit epäonnistuvat, jos kaikkiin täytettävinä oleviin tehtäviin saadaan valittua ihmiset ja vaalit muuten sujuvat lakien ja määräysten mukaisesti yhtä ilmitullutta yksittäistapausta lukuunottamatta? Vastaus on selvä: jos edellä mainitut ehdot täyttyvät, vaalit ovat onnistuneet.

Sunnuntaina toimitetuissa evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaaleissa kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot saivat kokoonpanon, joka vastaa annettujen äänten jakautumista. Itse vaalien tuloksista kenelläkään ei ole valitusoikeutta.

Siitä huolimatta on helppo ymmärtää, miksi monia kirkon johtohenkilöitä ja vastuunkantajia kirvelee, niin kuin Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen oloaan maanantaina aamupäivällä Savon Sanomille luonnehti. Jolkkosta kirvelee, koska äänestysprosentti laski neljän vuoden takaisesta myös hänen johtamassaan hiippakunnassa.

Äänestysaktiivisuuden laskun suurin yksittäinen syy oli, että nuorista äänioikeutetuista valtaosa ei äänestänyt. Seurakuntavaaleissa äänestämään pääsivät nyt toisen kerran myös 16- ja 17-vuotiaat. Tavoitteena on ollut aktivoida nuoria. Siinä kirkko ja seurakunnat eivät kuitenkaan ole onnistuneet.

Nuorten passiivisuuden vuoksi ei toteutunut seurakuntavaaleille asetettu ykköstavoite eli äänestysaktiivisuuden kasvattaminen. Samalla mureni myös toinen vaaleille asetettu valtakunnallinen tavoite. Koska vanhemmat ikäluokat lähtivät uurnille aikaisempaa innokkaammin, luottamustoimiin valittujen keski-ikä nousi 54 vuoteen ja samalla alle 30-vuotiaiden luottamushenkilöiden osuus laski.

Luottamushenkilöt edustavat nyt ainakin ikäjakaumaltaan huonommin koko kirkon jäsenistöä, vaikka virallisen tavoitteen mukaan piti käydä juuri päinvastoin.

Sitä on mahdoton sanoa, vastaavatko valitut luottamushenkilöt muuten paremmin koko kirkon jäsenistöä kuin aikaisemmin. On esitetty arvio, että konservatiivit olisivat kohentaneet asemiaan. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta varma siitä ei suinkaan voi olla, sillä ikä ei välttämättä korreloi suoraviivaisesti opillisen ajattelun kanssa.

Lisäksi kirkkoa uudistamaan pyrkiviä äänestettiin aikaisempaa enemmän joissakin suurissa kaupungeissa, muun muassa Helsingissä. Sekin on muistettava, että ehdokaslistojen nimistä tai tunnuksista ei voi ilman salapoliisityötä päätellä, millaista teologista ajattelua ehdokkaat edustavat tai mikä heidän muu viiteryhmänsä on.

Alhainen äänestysprosentti on ymmärrettävästi pettymys ja kirkon uudet sekä entiset päättäjät joutuvat pohtimaan, mikä tässä suhteessa meni vikaan.

Äänestysprosentin laskeminen seurakuntavaaleissa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisten side kirkkoon olisi neljässä vuodessa väljähtynyt. Henkilökohtainen side kirkkoon ei suinkaan tyhjene äänestämiseen tai äänestämättä jättämiseen. Moni ahkera kirkossa kävijä ei ole kiinnostunut oman seurakuntansa taloudenpidosta tai muusta hallinnosta, josta kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot vastaavat. Virsiä veisataan, sanaa kuunnellaan ja kädet ristitään kirkoissa niin kuin ennenkin.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Tiedeuutisissa liioittelu on pahinta myrkkyä

EU-parlamenttiin tarvitaan tänään taistelevia norsuja

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.