Nyt on makeaa mahan täydeltä

Sen ymmärtää, että mansikkapelloilla on pidettävä kiirettä, kun aurinko porottaa kuumana ja mansikat punastuvat syömäkypsiksi huikeaa vauhtia. Marjat on poimittava silloin, kun ne ovat parhaimmillaan eikä vasta sitten, kun ne ovat menettäneet parhaat arominsa tai suorastaan pilaantuneet.

Suomen kesäistä kulttuuritarjontaa voi verrata hellekesän mansikanviljelyyn. Kun sesonki on lyhyt, mielenkiintoisia ja usein myös äärimmäisen kunnianhimoisesti ja ammattitaitoisesti valmisteltuja kesätapahtumia on päälletysten niin paljon, että kaikkiin ei ehdi millään osallistua, vaikka mieli tekisi.

Savossa ja ilmeisesti myös muualla Suomessa kulttuurikesän huippuhetket ajoittuvat kahteen seuraavaan viikkoon. Kuopion viinijuhlat, Siilinjärven Siilifolk, Iisalmen Oluset, Savonlinnan oopperajuhlat, Mikkelin musiikkijuhlat ja siihen päälle kaikki muut isommat ja pienemmät kihaukset - ja unohtamatta kymmeniä kesäteattereita, noita suomalaisten kulttuuriharrastuksen ihastuttavimpia ilmentymiä.

Mansikkapelloilla vallitsisi tämänkaltaisina hyvinä kesinä täysi katastrofi, jos poimijoiksi ei saataisi ahkeria ulkomaalaisia. Vieraita kieliä kuulee puhuttavan myös moninaisissa kesätapahtumissa, mutta päävastuu katsomoitten täyttymisestä, konserttien kuuntelusta ja kesänäyttelyiden katsomisesta on yhä suomalaisilla itsellään.

Erilaisille kesätapahtumille on ilmeinen tarve, sillä eihän niihin muuten kannattaisi uhrata määrättömästi ilmaista talkootyötä ja usein kohtuullisen runsaasti myös yhteiskunnan varoja. Yhteisöllisyys on ollut perinteisesti Suomessa suuressa arvossa, ja joskus meistä on puhuttu suorastaan "järjestöjen luvattuna maana".

Tänä päivänä on kuitenkin jokaisen pakko tunnustaa, että järjestöjen luvatusta maasta on jäljellä vain kauniit muistot. Tuhansien ja taas tuhansien vielä toimivien yhdistysten ja järjestöjen suurin ongelma on tänään jäsenkunnan vanheneminen ja väheneminen. Keski-ikäiset saati nuoret eivät katso enää tarpeelliseksi osallistua yhteisiin rientoihin syksyn ja talven pitkinä, pimeinä iltoina työajan jälkeen.

Ihmisen ei ole kuitenkaan hyvä olla yksin. Ehkäpä osallistuminen moninaisiin kesätapahtumiin on suomalaisten viimeinen keino tuntea olevansa osa jotain suurempaa yhteisöä, kuten heidän vanhempansa ja esivanhempansa aikanaan ajattelivat.

Kovin järkevää ei kaiken kesäisen kulttuurin ajoittaminen pariin-kolmeen viikkoon kesä-heinäkuun vaihteeseen ole. Paljon hyvää jää näkemättä ja kokematta ajanpuutteen vuoksi. Ihminen ei voi syödä varastoon, ja muutamat ohikiitävät kesäiset kulttuurinautinnot eivät pidä mieltä ylevänä seuraavaan kesään saakka.

Jos milloin niin synkeän syksyn ja pimeän talven aikana kaivattaisiin kaikenlaista hengennostatusta. Jotkut sitä yrittävät aina järjestääkin. Tulokset jäävät laihoiksi, kun ihmiset ajattelevat, että kulttuuri ja muu sielunjalostus kuuluu yksin kesään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Kaupunkien kasvuun liittyy epävarmuuksia

KuPS teki Kuopiosta taas jalkapallokaupungin

Väki vähenee, pidot paranee

Lisää lääkäreitä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.