Oikeus ei voi olla politiikan apuväline

Itäblokista vapautuneisiin ja länteen sulautuneisiin Keski-Euroopan maihin verrattuna on itsenäisen Ukrainan tie demokratiaan ollut huomattavasti kivisempi ja kuoppaisempi.

Vaikka isot osat tätä idän ja lännen välistä rajamaata kuuluivat pitkään Puolaan ja vaikka maa oli jo ensimmäisen kerran lyhyen hetken itsenäisenä 1920-luvun alussa, länsimaisen oikeusvaltion periaatteet eivät ole ehtineet juurtua viljavan mustan mullan maan maaperään. Poliittinen valtakoneisto on turvautunut edelleen turhan usein niihin samoihin epämiellyttäviin keinoihin, jotka oli opittu neuvostovallan pitkinä vuosikymmeninä.

Leonid Kutshman vuonna 1994 alkanut ja 2000-luvun alkuvuosiin jatkunut presidenttikausi oli surullista seurattavaa. Presidentin vastustajia vainottiin säälimättömästi, joskus jopa kuolemaan asti, ja sananvapautta tukahdutettiin järjestelmällisesti.

"Oranssi vallankumous" teki lopun Kutshman mielivaltaisesta hallinnosta. Kuvat pääkaupunki Kievin kaduilta nähdyistä hurmahenkisistä mielenosoituksista loivat Suomessa ja muualla lännessä toivoa, että myös ukrainalaiset pääsisivät lopulta nauttimaan vapauden hedelmistä. Oranssisen liikkeen presidentiksi nostama Victor Jushtshenko nähtiin samankaltaisena uudistuksen airueena kuin vaikkapa Vaclav Havel Tshekkoslovakiassa.

Toisin kävi. Presidentti Jushtshenko ja oranssisen vallankumouksen ylipapitar Julia Tymoshenko ajautuivat eri leireihin, ja näin vallankumous söi jälleen kerran lapsensa. Ukrainan itäisten osien venäläistä väestöä edustava Victor Janukovitsh pääsi kuin pääsikin lopulta tavoittelemaansa presidentin virkaan ja sysäämään näin länsiosien perusukrainalaiset vallan syrjään.

Jushtshenkon jälkeen joutui myös pääministerinä toiminut Julia Tymoshenko sivuun itselleen kohtalokkain seurauksin. Vallasta syöstynä hän jäi vallan armoille, ja seuraukset ovat nyt nähtävissä. Entinen juhlittu ja ihailtu kansanjohtaja haastettiin oikeuteen ja tuomittiin pääministeriajan väärinkäytöksistä syytettynä seitsemäksi vuodeksi vankilaan. Eikä siinä kaikki. Uusia syytteitä on jo valmisteilla.

Kukaan ei oleta, että entisen neuvostoimperiumin raunioilla olisi politiikkaa tehty pelkästään puhtain asein puhtaan asian puolesta. Väärinpeluuta on ollut ja on edelleen. Julia Tymoshenkon tapaus on kuitenkin räikein esimerkki, miten oikeus on alistettu taas stalinilaiseen malliin politiikan välikappaleeksi: kyse on ollut puhtaasta näytösoikeudenkäynnistä.

EU, Yhdysvallat, Venäjä ja jopa presidentti Janukovitsh ovat tuominneet Tymoshenkon tuomitsemisen. On huomionarvoista, että demokraattisessa yhteisrintamassa on nyt jopa Venäjä, vaikka sen oma poliittinen kehitys on kulkemassa taakse päin.

Vahvistuakseen itsenäisenä kansakuntana Ukrainan ainoa tie on lännen ja demokratian tie. Naapurissa on varoittava esimerkki, presidentti Alexander Lukashenkon tyrannin ottein hallitsema Valko-Venäjä.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.