Oletko sika vai kana?

Otsikon kysymys on tietysti leikkisä. Ihmisiähän sitä ollaan, kun tässä kerran sanomalehteä luetaan.

Asia on kuitenkin vakava.

Vuosia sitten hyvä ystäväni esitti kysymyksen minulle, enkä osannut sanoa, kumpi olen.

Nyt arvelisin omahyväisesti, että sikojahan sitä ollaan.

Tunnen aika monta kanaa, mutta on tarpeen huomauttaa nopeasti, ettei tämä kana-sika-jako kulje sukupuolen mukaan.

Kyse on asenteesta. Saattaa jaolla olla vähän tekemistä myös moraalin kanssa.

Miettikää itse.

Asenne ratkaisee usein, miten asiat sujuvat. Jos on jo valmiiksi luovuttanut, silloin ei tietenkään tapahdu mitään, mutta nyt ei puhuta siitä.

Silloin kun on tarkoitus tehdä jotain, siat painavat pitkää päivää itseään säästämättä. Asioita tapahtuu. Työt eivät jää kesken ja usein tavoitteet ylittyvät. Onnistumiset lisäävät sian intoa. Tekemiseen liittyvä ilo kasvaa vain.

Vaan mitä tekevät kanat? Jos heille antaa tehtäviä, toki he tekevät mitä kuuluu, mutta juuri ja vain sen verran ja joskus jopa vasta sitten kun huvittaa. Jos et aivan tarkasti osaa mainita joka yksityiskohtaa isommasta kokonaisuudesta, kana jättää juuri ne sanomatta jääneet tehtävät tekemättä ja koko homma saattaa mennä pilalle tai ainakin melkein.

Kun ikää kertyy, lienee tavallista, että sika miettii, olisiko sittenkin kannattanut elää kuin kana ja kana tietysti miettii, olisiko sittenkin pitänyt yrittää sian tyyliä.

Yleisesti lienee niin, että sika on sika ihan luontojaan, samoin kana.

Silti joka kanan kannattaa pyrkiä siaksi. Kanoja meillä on liikaa.

Poikkeuksia ovat tietysti ne, jotka osaavat olla molempia. Niitäkin on suomalainen yhteiskunta ja työelämä pullollaan.

Työaikana sika on kunnon sika, mutta kun hän pääsee kotiin, hän muuttuu jo kotikadulla kanaksi. Sellaisen ihmisen kotona keittiöremontti odotuttaa itseään, vesihana vuotaa ja ruohonleikkuriin ei ole bensaa. Tarmonpuuskat ovat harvinaisia.

Onpa myös kanoja, jotka työaikana kuoputtelevat kaikenlaista, mutta vähänlaisesti työt edistyvät. Aikaa kuluu. Vaan annapa olla kun työajan loppu lähestyy. Sitten alkaa vapaa-ajan suunnittelu. Ensin pitää käydä kaupassa hankkimassa entrecôte ja vähän parsaa. Niillä sopii sitten palkita itsensä ja puolisonsa, kun on ensin siivottu perusteellisesti, käyty salilla, uimahallissa, lenkillä tai laadittu puutarhasuunnitelma. Ei uskoisi, että kyse on samasta henkilöstä, niin on toimellinen.

Seuraavana aamuna kotielämän sika muuttuu taas työelämän kanaksi. Hyh, hyh.

Ihmisen suorituskeskeisyyttä pidetään usein jotenkin kielteisenä asiana. Sanotaan, että semmoisilta sioilta unohtuu perhe ja muut ihmiset.

Ei taida pitää paikkaansa.

Tiistain lehdessä (SS 4.6.) oli juttu sonkajärveläisestä Yaowama Mundeesta. Mainion jutun perusteella naisesta syntyy kuva, että siinäpä vasta sika!

Jo Thaimaassa hän teki päivisin kampaajan töitä, öisin pesi ja silitti pyykkiä ja vapaalla ompeli liinoja. Sonkajärvellä hänellä on yritys, joka jalostaa ja välittää marjoja Ylä-Savon ja Kainuun yrityksiin ja suurkeittiöihin. Työ maistuu aamukahdeksasta iltakymmeneen. Ja ilo loistaa kasvoilta.

Nainen opettaa myös lapsilleen, että menestyäkseen pitää tehdä lujasti työtä.

Kana ei kykenisi tuohon.

Määritelmän mukaan kana munii kerran päivässä, minne tahtoo ja milloin tahtoo. Sika antaa kaikkensa–kinkkunsa joulupöytään esimerkiksi.

Sikana oleminen on hienoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.