Oma apu paras apu

Lääkelaitoksen alueellistamisfarssi kuvaa vaikeuksia, joita pyrkimys koko Suomen asuttuna pitämiseksi synnyttää. Siinä sivussa ryvetetään Kuopion kaltaisen elinvoimaisenkin keskuksen maine valtakunnan päämedioiden voimalla.

Kun 30 Suomen seutukuntaa, lähes kolmasosa kaikista, kärsii väestökadosta, vanhat keinot tilanteen oikaisemiseksi eivät enää riitä. Uusia aluepoliittisia ratkaisuja ei voi jättää valtionhallinnon hajasijoituksen varaan, nyt tarvitaan eri tahojen, valtion, kuntien ja kolmannen sektorin vapaaehtoistyön yhdistettyjä voimia töihin ruohonjuuritasolla.

Samalla on kysyttävä, missä kulkee vastuuraja kanssaihmisistä julkisen vallan ja kolmannen sektorin välillä? Miten paljon vastuuta julkinen valta saa sälyttää kansalaisille, jotka maksavat palveluistaan jo maailman korkeimmat verot?

Pääministeri Matti Vanhasen visio miljardituista kansantalouteen kiristäisi toteutuessaan markkinatalouden suitsia valtion ohjauksessa. Silloin rahasta pitäisi riittää tukea enemmän vapaaehtoistyöllekin.

Pienten budjettien Suomen Kylätoiminta ry on saanut piiriinsä lähes 3 000 kyläyhdistystä, joissa 40 000 luottamushenkilöä ahkeroi vuosittain kokoon 1,6 miljoonaa aatteellista työtuntia. Eri puolilla maata, Pohjois-Savo mukaan lukien, vietiin viime vuonna läpi talkoovoimin 8 000 erilaista kehittämisprojektia. Hanketoiminnan kokonaisarvo kylien kehittämiseksi oli 30 miljoonaa euroa valtion osuuden jäädessä vaatimattomaan 700 000:een euroon.

Yhdistyksen ajanmukaistetut tavoitteet on koottu kylätoiminnan ja Leader-ryhmien yhteiseen "vastuuta ottavan paikallisyhteistyön" ohjelmaan. Järjestön puheenjohtaja, professori Eero Uusitalo asiantuntijoineen on syksyn mittaan esitellyt viidessätoista eri maakunnassa linjauksia maaseutupolitiikkaan, jonka perustaksi nostetaan paikallinen toiminta.

Muutama poiminta vuodelle 2013 ulottuvasta 75-kohtaisesta ohjelmasta kertoo mitä tavoitellaan. "Maaseudulle räätälöidään työperäisen maahanmuuton erillisohjelma" tai "vanhusten hoidossa käytetään kyläavustajien palveluja" sekä "selvitetään malli, jossa halukkaat voivat siirtää korkeintaan neljän kuukauden verotulonsa mökkipaikkakunnalleen, saaden vastineeksi kunnallisia palveluja."

Suurimmat uhat reuna-alueilla Kunta-ja palvelurakenteen muutokset johtavat kasvavien kuntien reuna-alueiden palveluiden heikkenemiseen, joten kamppailu niiden säilyttämisestä on kylien asialistalla kärjessä.

Pienten koulujen lopettamishankkeiden perusteet joutuvat suurennuslasin alle, kuten maaseudun infrastruktuurin turvaaminen muutenkin. Asuminen ja liikenne, laajakaistat, vapaaehtoiset pelastuspalvelut kyliin, työllisyyden hoito; kaikilla näillä keinoilla pyritään helpottamaan maaseudulla asuvien ja sinne siirtyvien elämää.

Jos uskoo Suomen kylätoiminnan pääsihteeri Risto Matti Niemen näkemykseen, että väestön muuttovirta kääntyy yhä enemmän kaupunkien läheiselle maaseudulle sekä harvaan asutuille seuduille, hoidettavia asioita kyllä riittää eikä hankauskohtiakaan tarvitse erikseen hakea.

Ministeriöiden keskinäinen nokittelu on arkipäivää tapeltaessa kaapin paikasta sektorikohtaisessa hallinnossa. Maakuntapolitiikka uhkaa johtaa siihen, että keskustat kuorivat kerman ja ympäristö jää tyhjän päälle.

Yhteistyö vaatii viisautta varsinkin vahvemmalta, kun budjettinyörejä käsissään pitävä kunnanjohto tahtoo paimentaa sivukyliä.

Budjetteja kyläistetään Keskustojen ja laita-alueiden jännitteiden kasvu näkyy Kuopionkin ympäristössä. Kylätoiminnan puheenjohtajan, professori Eero Uusitalon ajatus on korjata tilannetta kehittämällä paikallisten kyläseurojen yhteistyötä kunnan johtoon päin. Osa kunnan budjetista "kyläistetään", jolloin alueen kyläseurat neuvottelevat ja sopivat yhdessä kunnan kanssa mitä ja mille kylälle resursseja jaetaan.

Byrokratia ja organisaatiokaaviot tahtovat viedä puhdin kenttätyöstä jo ennen toimeen tarttumista. Leader-ohjelmien varainhankinta, jossa puolet rahoista haetaan Brysselistä, on tieteenlaji, joka ei onnistu maistereiltakaan ilman EU-knoppologian hallintaa.

Myös asiasisältöjen määritys eroaa Suomessa Keski-Euroopan urbaaniyhteiskuntien ajattelusta. Sikäläisen maaseutupolitiikan ykkösasia on ympäristöpolitiikka, kun taas meidän Keski-Eurooppaan verrattuna laadukkaassa ympäristössä tärkeintä on elämisen mahdollisuuksien turvaaminen.

Jatkossa on päästävä siihen, että EU-kabineteissa maaseudun väestöä edustavat muutkin kuin maataloustuottajat ja ympäristöaktivistit. Omiin etuihinsa keskittyessään nämä kaksi ryhmää heikentävät monipuolisen, työtä tarjoavan maaseudun kehittämistyötä. Jos ei aitoja työpaikkoja synny, ei tule jaettavaakaan.

Kylät ovat erilaisia, ja niin myös niiden tarpeet. Neuvoja oman kylänsä asukkaiden elämisen laadun kehittämiseksi voi kysyä vaikkapa valtakunnan vuoden 2008 kyläksi valitulta Siikamäki-Peiposjärven-kyläseuralta Pieksämäen suunnalta.

Kirjoittaja on emeritus päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.